Metsänomistaja joutuu punnitsemaan eri metsänhoitotoimien ajoitusta ja seurauksia metsässään. Seuraavassa kymmenen vinkkiä tulosta tuovaan metsänkasvatukseen.

Professori Jari Hynynen Metsäntutkimuslaitoksesta korostaa, että metsänkasvatus on nähtävä toimenpiteiden ketjuna, jossa tehdyt toimet vaikuttavat aina seuraaviin ja luovat siten pohjan koko metsikön tulevalle kehitykselle. Tämä on unohtunut turhan monelta taimikkonsa alkuhoidon laiminlyöneeltä. Hieskoivupöheikköä kun ei pysty enää muuttamaan arvokkaammaksi havupuutaimikoksi, jos havupuun taimet ovat jo hävinneet kilpailun kasvutilasta.
Hynynen on vetänyt Metsäntutkimuslaitoksessa tutkimusohjelmaa "Metsänkasvatuksen vaihtoehdot ja niiden puutuotannolliset seuraukset". Viisivuotisen ohjelman tuloksena on syntymässä lokakuussa julkaistava Tuottava metsänkasvatus -kirja.
Kirjassa on liitteenä MOTTI-ohjelmisto cd:llä. Ohjelmistolla pystyy simuloimaan tietokoneella oman metsän kehitystä ja tuotosta eri käsittelyvaihtoehdoilla ja kantohinnoilla.
Yli 20 asiantuntijan kirjoittamassa teoksessa painotetaan metsänkasvatusta taloudellisena toimintana monimuotoisuutta unohtamatta.

1. Uudista oikealla
puulajilla
Puulajivalinta kuuluu ensimmäisiin kysymyksiin metsänkasvatuksen ketjussa. Puulajin tulee olla kasvupaikalle sopiva niin tuotosodotuksiltaan kuin riskeiltäänkin. Esimerkiksi koivun viljelyä hirvituhoriskialueella tai kuusen istutusta maannousemasienikohteelle tulee ehdottomasti välttää.
Tehokkaaseen uudistamiseen liittyy läheisesti kysymys uudistamisalan muokkauksesta. Kun uudistusalalla käytetään viivyttelemättä kasvupaikalle sopivia maanmuokkausmenetelmiä, niin alueen heinittymistä ja vesoittumista voidaan ehkäistä. Tämä taas vähentää heinimis- ja perkaustarvekertoja ja kustannuksia.
"Tietysti myös hakkuutuloja aletaan saada sitä nopeammin, mitä nopeammin alue uudistetaan", Hynynen huomauttaa.
Mekaaninen, tai vaikeimmilla alueilla kemiallinenkin, heinäntorjunta kuuluu niin ikään tehokkaan metsänkasvatuksen välineisiin.

2. Hoida taimikko
ajoissa
Kasvupaikasta riippuen taimikot vaativat yleensä vähintään kaksi, kolme hoitokertaa. Varhaisperkauksen avulla uudistamistulos turvataan ja saadaan aikaan riittävän runsas tuotantopuusto.
"Jos taimikonhoitoa on laiminlyöty ja ensiharvennusvaiheessa on vajaat 1 000 mäntyä hehtaarilla ja loput hiestä ja haapaa, niin ei tällaisilla kohteilla saa enää millään tempulla tulosta. Ainakin neljännes taloudellisesta tuloksesta on jo menetetty", Hynynen arvioi.
Hänen mukaansa ongelmallisia, epäonnistuneita mäntykohteita kannattaa kuitenkin nykyisellä hintatasolla kasvattaa tukkimittoihin, jos tukkia vain suinkin on tulossa. Hynynen ei usko, että kuitupuun tuotanto lyhyellä kiertoajalla olisi edes heikkolaatuisilla mäntykuvioilla taloudellisesti mielekästä.

3. Tee ensiharvennukset
ajallaan
Ensiharvennusten ajankohdan määräävät metsikön aiemmat käsittelyt. Jos taimikonhoidosta on huolehdittu, niin ensiharvennuksen ajoitukseen saadaan havupuilla kymmenkunta vuotta pelivaraa. Oleellista on, että kun harvennusta voidaan myöhentää, saadaan myös lisäkuutioita ja -euroja. Jos taimikonhoito on jäänyt tekemättä, pelivaraa ensiharvennuksen ajoituksessa ei ole, vaan harvennus on tehtävä viivyttelemättä.
Hynynen kehottaa välttämään liian voimakkaita ensiharvennuksia. Erityisesti männiköiden harvennusjälkeä selvitettäessä on havaittu, että harvennuskertymää on pyritty kasvattamaan niin, ettei alueelle ole jäänyt enää riittävää puustoa. Tästä aiheutuu tuotostappioita.

4. Lehtipuilla
monimuotoisuutta
Vanhat, kookkaat lehtipuut ovat havupuita arvokkaampia monimuotoisuuden kannalta. Siksi säästöpuiksi kannattaa jättää suuria lehtipuita, jos niitä uudistusalueelta löytyy.
"Havupuuvaltaisissa metsissä pieni lehtipuusekoitus, 10-20 prosenttia, ei vaaranna kasvatuksen kannattavuutta, muttei tosin parannakaan sitä. Kuusen seassa lehtipuuta voi olla vähän enemmän, männiköissä vähemmän", Hynynen toteaa.
Hänen mukaansa monimuotoisuuden vaalimisessa tulisi metsäalueita tarkastella metsikkökuvioita suurempina kokonaisuuksina. Jokaiselle aukolle ei tarvitse jättää säästöpuita, jos niitä ei kivuttomasti löydy ja jos niitä on jo ennestään lähikuvioilla.

5. Kunnosta ojat
turvemailla
Kunnostusojitukset ovat ajankohtaisia ojitetuilla metsämailla. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että ojat kasvavat umpeen nopeasti, jolloin myös vedenpinta nousee ja kasvu kärsii.
Kunnostusojitukset kannattaa sovittaa yhteen harvennusten ja mahdollisten lannoitusten kanssa, jotta kasvatettava puusto pystyy käyttämään parantuvat olosuhteet täysin hyväkseen.
Suometsien hoito- ja hakkuutoimissa kannattaa pyrkiä yksikkökustannusten minimoimiseksi mahdollisimman suuriin käsittelyalueisiin, eli metsänomistajien yhteistyö lyö leiville.

6. Tunnista riskit
Metsänkasvatukseen liittyy aina omat, luonnon tuomat riskinsä, jotka on syytä tunnistaa jo ennakolta. Hirvituhoriski lienee näistä yleisin. Hirvien taimikkotuhoja koetetaan välttää erityisesti puulajivalinnalla.
Lumituhoriskiä voidaan taas pienentää tekemällä nuorten metsien harvennukset ajallaan, jottei jäävä puusto ole riukuuntunutta ja lumituhoille altista.
Myrskytuhojen on todettu viime vuosina jossain määrin lisääntyneen. Niitä voi yrittää hillitä välttämällä liian voimakkaita harvennuksia.
Hynynen huomauttaa, että aiemmista kokemuksista kannattaa ottaa opikseen riskienhallinnassa.
"Tuhot ovat vaikeasti ennustettavissa, mutta kuitenkin kokemusta ja paikallistuntemusta näistä on sekä metsänomistajilla että metsäammattilaisilla."

7. Muista puuston
laatu
Etenkin männiköiden kasvatuksessa ensiharvennus toimii laatuharvennuksen periaatteella. Huonolaatuisimmat puut poistetaan ja parhaat jätetään kasvamaan. Männiköissä kannattaa poistaa etukasvuisia, paksuoksaisia "susipuita" ja jättää kasvamaan hento-oksaisemmat lisävaltapuut.
Laatua voidaan hakea myös männiköiden ja koivikoiden pystykarsinnalla. Rehevien maiden paksuoksaisista männyistä ei tosin karsimallakaan saada laatupuita.
Pystykarsinnassa tulee aina muistaa huolellinen työnjälki. Toisaalta karsintaan kannattaa uhrata aikaa vain, jos metsien hoitotyöt ovat muutoin kunnossa.

8. Älä viivyttele
päätehakkuussa
Tuottavassa metsänkasvatuksessa päätehakkuu muodostaa kulminaatiopisteen. Eikä tätä pistettä kannata lykätä eteenpäin, vaan metsikkö kannattaa uudistaa silloin, kun se on uudistuskypsä.
Päätehakkuu ja metsän uudistaminen tulevat harvennusta edullisemmaksi yleensä sen jälkeen, kun valtaosa puustosta on jo saavuttanut suositusten mukaisen uudistamisjäreyden. Pienet poikkeamat suositusten mukaisista kiertoajoista eivät aiheuta kovin suuria taloudellisia tappioita.
Päätehakkuun lykkääminen voi kannattaa hyvälaatuisissa ja pystykarsituissa tukkimänniköissä, joista saadaan runsaasti oksatonta ja järeää tyvitukkia kiertoaikaa pidentämällä.
Mustikkatyypin viljelykuusikot kasvavat Etelä-Suomessa taloudellisesti ajatellen uudistuskypsiksi jo 70 vuodessa. Vanhoissa kuusikoissa myrskytuho- ja lahoriski lisääntyvät selvästi, joten niissä suunnitteluvaraa päätehakkuun ajoittamiseen jää männiköitä vähemmän.

9. Kangasmailla kannattaa
lannoittaa
Lannoitusmäärät jäävät nykyään kauaksi 1960- ja 1970-lukujen huippuvuosista. Näin siitä huolimatta, että oikein valitulla kohteella kasvatuslannoitus on kannattavin yksittäinen metsänhoitotoimi. Parhaimmillaan lannoituksella saadaan 30 prosentin kasvunlisäys. Tämä tarkoittaa, että tulevia hakkuita voidaan aikaistaa
"Puuntuotannollisesti ja taloudellisesti lannoitus on selvästi alikäytössä. Parhaat kohteet löytyvät mäntykankaalta, hyvät puolukkatyypin maat ovat sellaisia. Kun lannoitus ajoitetaan vaiheeseen, jossa puuta on siirtymässä kuidusta tukiksi, saadaan investointi takaisin jo seuraavassa hakkuussa: viimeisessä harvennuksessa tai päätehakkuussa", Hynynen sanoo.
Terveyslannoitukset kuuluvat taas kasvuhäiriöalueiden pakollisiin hoitotoimiin, jotta kituva puusto saadaan ylipäänsä elpymään.

10. Hyödynnä ammattilaisten
osaamista
Suomeen on rakennettu suuret yksityismetsätalouden organisaatiot, joita ylläpidetään pitkälti metsänomistajien ja muiden veronmaksajien varoin. Metsänomistajan kannattaa käyttää hyväkseen paikallisten metsänhoitoyhdistysten ja metsäkeskusten asiantuntemusta päätöksenteossaan.
Jari Hynynen kehottaakin metsänomistajia pistämään ammattimiehet töihin. Metsäammattilainen pystyy kertomaan varteenotettavat käsittelyvaihtoehdot ja myös perustelemaan ehdotuksensa käytännön kysymyksissä.

# ESA KURKI - METSÄLEHTI MAKASIINI 6/2005