Erkki Koipijärvellä on metsänhoitokokemusta viideltä vuosikymmeneltä. Seuraavassa viisi hoitovinkkiä pienipiirteisyyttä ja omatoimiuutta suosivalle metsänomistajalle.

Erkki Koipijärvellä on omaa metsää kolmessa eri palstassa Ruovedellä ja Tampereen Teiskossa yhteensä 40 hehtaaria. Siis juuri sopivasti yhden miehen hoidettavaksi.

Pitkän uran metsäneuvonnan parissa tehnyt Koipijärvi tekee metsätöitä omilla maillaan vuosittain 20-30 työpäivää. Seuraavat ohjeet omatoimisesta ja pienipiirteisestä metsänhoidosta kumpuavat kokemuksesta.

1. Riskirajoilla uudistamista

Erkki Koipijärvi on valmis ottamaan muokkauksessa ja viljelyssä riskejä, koska Omatoimisena metsänomistajana hän voi hoivata itse perustettua taimikkoa lähes vuosittain. Riskinotto tarkoittaa muun muassa luonnontaimien pienipiirteistä hyväksikäyttöä. Joissakin tapauksissa esimerkiksi viljelyä voi lykätä muutamalla vuodella, jotta nähtäisiin, ovatko luonnontaimet selvinneet päätehakkuussa.

Muokkaustakin voidaan keventää. Esimerkiksi heinäntorjunnan tarvetta voi seurata omatoimisesti ja pienillä pinta-aloilla torjunnan työmäärä on kohtuullinen. Samasta syystä mäntyä voidaan kylvää istutuksen asemasta maapohjilla, jotka ovat rehevyydeltään männyn optimialueen ylärajoilla.

Näin saadaan tiheä taimikko, jossa on mistä valita, kun aikanaan edetään taimikon harvennukseen ja puukohtaiseen kasvupaikan valintaan.

"Tämä on tärkeää varsinkin kivisillä mailla, jotta saadaan taimia, joilla on säännöllinen juuristo", Koipijärvi selvittää.

Uudistusalaan sisältyvät pienialaiset ja vaikeasti viljeltävät korpinotkot Koipijärvi uudistaa luontaisesti. Ennakkovalmisteluja tosin tarvitaan. Notkopaikat harvennetaan voimakkaasti tai avohakataan ennen saman kuvion kivennäismaaosuuden uudistushakkuuta. Yksinään pieniä notkolänttejä ei tosin kannata hakata, vaan työ pitää tehdä tilan muiden hakkuiden yhteydessä.

"Haihduttavan puuston voimakkaan harvennuksen tai avohakkuun jälkeen korpi kostuu ja taimiainesta syntyy useimmiten muutamassa vuodessa. Näiden korpisilmäkkeiden vesitalous hoidetaan kuntoon vasta kuvion viljeltävän osan muokkauksen yhteydessä."

2. Taimikonhoidossa monta sipaisua

Omatoiminen metsänomistaja voi vaalia taimikoitaan muutaman vuoden välein, esimerkiksi Koipijärvi kävelee taimikot lävitse raivaussahan kanssa viisikin kertaa. Oman työnsä arvoa hän ei mittaa täysimääräisesti rahassa, hoitotyöthän ovat ulkoilua ja liikuntaa.

Vieraallakaan teetettynä kevyt sipaisu muutaman vuoden välein ei lisää taimikkovaiheen kokonaistyöpanosta kovinkaan paljoa, jos sitä vertaa esimerkiksi rehevien maiden voimakkaisiin, kertaluontoisiin ja usein myöhästyneisiin tureikkoperkauksiin.

Koipijärven kevyissä sipaisuissa poistetaan kasvua häiritsevät roskapuut ja peruspuustosta huonolaatuiset susipuiksi kehittymässä olevat yksilöt. Lisäksi vähennetään vähitellen ylitiheyttä juuristokilpailun helpottamiseksi. Tiheässä taimikossa voiton vievät juuriston kannalta parhaan kasvupaikat saaneet ja rodullisesti vahvimmat yksilöt.

Ajourat suunnitellaan ja merkitään näkyvästi ennen viimeistä taimikonharvennusta. Viimeisellä taimikonhoitokerralla voidaan toimia uran reunapuiden hyväksi uralla kasvavien puiden kustannuksella. Jos männyn tai koivun pystykarsinnan ensimmäinen vaihe tehdään jo ennen ensiharvennusta, jätetään uralla kasvavat puut karsimatta.

3. Ensiharvennus on hoitotoimi

Ensiharvennus on nykymuodossaan kaikille toimijoille - metsänomistajalle, puun ostajalle ja korjaajalle - lähinnä rasite. Se on myös hoitotoimi. Kantohintaan ja hakkuukertymään ei pienissä ensiharvennussavotoissa pidä tuijottaa, joten kasvamaan voidaan jättää riittävän tiheä puusto.

Koipijärvi muistuttaa, että ensiharvennuksen ylimääräiset kustannukset kuuluvat metsänomistajalle. Niitä ei pidä sälyttää ostajan eikä myöskään metsurin tai koneyrittäjän maksettaviksi.

"Ilmaisia lounaita ei ole. Ei myöskään ilmaisia hakkuukoneita, jotka jyskyttäisivät tyhjäkäynnillä kuskin pähkäillessä, mihin kallionkoloon ajouran voisi avata."

Korjuun suunnitteluun kannattaa satsata nimenomaan ensiharvennuksessa. Esimerkiksi uritus pitää tehdä ennakkoon, ellei sitä ole tehty taimikonhoidon yhteydessä. Hakkuukonetta varten on hyvä merkitä ainakin valta- ja lisävaltapuista ehdottomasti poistettavat puuyksilöt. Loppu onkin jo helppoa, kunhan ei ahnehdita kuutiometrejä.

"Merkkaus on mitätön työ verrattuna siihen työmäärään, joka on pitänyt tehdä metsikön saattamisessa ensiharvennusvaiheeseen."

Vastikään ensiharvennettujen metsien tuulenkaatojen juuristot ovat usein toispuoleisia. Syy ei ole välttämättä istuttajan, vaan toispuoleisen kasvupaikan. Puu on kasvanut kivenjärkäleen, suuren kannon tai luontaisen kuopan vieressä tai liian lähellä toista puuta. Juuristo voi myös olla säännöllinen, mutta vajaasti kehittynyt. Useimmiten syynä kuitenkin on, että ylitiheän luonnontaimikon hoito on myöhästynyt.

Soistuneen alavan kangasmetsän ensiharvennuksen jälkeinen puusto on altis myrskytuhoille. Näissä kohteissa on erikoisesti varottava voimakasta harvennusta.

Koipijärvi ennustaa, että tulevaisuudessa tiheähkössä riukuvaiheessa tehty energiapuusavotta poistaa nykymuotoisen ensiharvennuksen. Toimenpide ajoitettaisiin Etelä-Suomessa viitisen vuotta nykymuotoista ensiharvennusta aikaisemmaksi.

Tuotos mitattaisiin ja hinnoiteltaisiin megawatteina, ei kuutioina. Osa metsänomistajalle kertyvästä tuotosta koituisi säästyneinä taimikonhoitokustannuksina.

Ensimmäinen kuitupuusavotta tehtäisiin nykyisten ensi- ja kakkosharvennusten välivaiheessa. Silloin se olisi kannattavaa kaikille osapuolille.

4. Metsistä tuhonkestäviä

Ilmastonmuutokseen varautuminen asettaa metsänhoidolle uudenlaisia vaatimuksia. Tulevaisuudessa myrsky-, lumi-, hyönteis- ja sienituhot todennäköisesti lisääntyvät ja niiden yhteisvaikutukset ovat arvaamattomia.

"Ei riitä, että uudistusalueita rajataan tuulenkestäviksi ja perustetaan sekametsiä. Taimikonhoito ja harvennushakkuut on tehtävä niin, että metsistä tulee puukohtaisesti elinvoimaisia ja teknisesti tuhonkestäviä", Koipijärvi summaa.

Juuristo on saatava kasvamaan vahvaksi ja säännölliseksi. Latvus on kasvatettava elinvoimaiseksi, mutta ei liian harvalla asennolla paksu- ja pystyoksaiseksi, jotta latvukseen ei kerry lumikuormaa.

5. Luontokohteilla pitkä aikahorisontti

Luonnonhoitotoimilla pitää olla lain kirjaimen noudattamisen lisäksi nimenomaan ekologista merkitystä. Esimerkiksi säästöpuuryhmiä ei pidä jättää sattumanvaraisesti.

Luontokohteita ei pelkästään säilytetä, niitä voidaan myös muodostaa ja niitä pitää vaalia. Arvokkaiden elinympäristöjen ylläpidossa aikahorisontti on pitempi kuin puuston kiertoaika.

"Kansalaismielipide on harhautunut kuvittelemaan, että metsän yleinen hoitamattomuus on parasta luonnonhoitoa. Maassa pitäisi järjestää kansallinen metsäluonnonhoidon kampanja, runsaan puolen vuosisadan takaisen Metsämarssin tapaan", Koipijärvi ehdottaa.

Talousmetsien lahopuutilanne ei huolestuta Koipijärveä. Aina 1970-luvulle saakka talousmetsistä haettiin lähes jokainen tuulenkaato, mikä oli ekologian kannalta liikaa. Keruu oli hevosaikakaudella mahdollista ja jopa taloudellisesti kannattavaa.

"Nyt tilanne on päinvastainen. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tuulenkaatojen keruusta on laajoja tuhoja lukuun ottamatta lähes luovuttu. Näistä, nyt ensimmäisen asteen lahopuista, on hyvää vauhtia kehittymässä todellista lahopuuta ja taatusti riittävästi."

Näköpiirissä ei ole, että myrskytuhot vähenisivät tulevaisuudessa ja että tuulenkaatojen keruuseen viriäisi nykyistä suurempaa hinkua. Koipijärvi kehottaa pitämään huolta siitä, että puusto saadaan kestämään myrskyjä ja muita luonnontuhoja.

# MIKKO HÄYRYNEN - METSÄLEHTI MAKASIINI 1/2006