Uusiutuvat metsänhoitosuositukset ottavat aiempaa paremmin huomioon metsänomistajien erilaiset arvot ja tarpeet. Tiukasti tuottomielessä metsiä omistavat ovat saamassa nyt paremmat mahdollisuudet tehokkaaseen kasvatukseen.

Uudistuvien metsänhoitosuositusten mukaan metsänomistaja voi käyttää esimerkiksi kuusenkasvatuksessa lyhyen kiertoajan strategiaa, jolloin metsikkö kasvatetaan taimikkovaiheesta lähtien hieman tavallista harvempana vain kertaalleen harventaen. Tällöin kuusikko saadaan järeytymään Etelä-Suomessa uudistushakkuumittoihin noin 50 vuodessa.
Sekin on mahdollista, että pitäydytään vanhassa, hitaampitempoisessa ja useampien harvennuskertojen metsätaloudessa painottaen samalla järeän laatupuun tuottamista. Moni puunkasvattaja voi pitää suurempien kasvatustiheyksien ja pidempien kiertoaikojen toimintamallia riskittömämpänä. Toisaalta harva kasvatustiheys lisää luston paksuutta ja oksaisuutta, mikä heikentää puun jalostusarvoa puutuoteteollisuudessa.
Metsiköiden kasvatusstrategioiden lisääntyminen näkyy harvennusmalleissa, joissa harvennuskäyriä on väljennetty. Tämä mahdollistaa erilaisten kasvatusstrategioiden käytön.
Vastaavasti luonnonhoitoon tai metsien muuhun käyttöön panostaville metsänomistajille on esitetty lisää erilaisia vaihtoehtoja.

Nopea uudistaminen
metsätalouden perusta

Metsänhoitosuositusten uudistamisesta vastaa Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio. Tapio perustelee viisi vuotta sitten muuttuneiden suositusten tarkistamistarvetta markkinamuutoksilla. Suurimpia muutoksia on mäntysahatavaran hinnan heikentyminen.
Suositusten uudistamisen yhteydessä tarkistetaan metsään sitoutuneen pääoman tuottovaatimuksia vastaamaan nykytilannetta. Kiertoaikojen lyhentäminen on perusteltua myös siksi, että viime vuosikymmeninä perustetut viljelymetsät kehittyvät nopeammin uudistuskypsiksi kuin luontaisesti syntyneet metsät.
Suosituksissa korostetaan edelleen nopean uudistamisen ja taimikon varhaishoidon tärkeyttä. Tämä siitä huolimatta, että esimerkiksi keskisuomalaisen puolukkatyypin männikön uudistamista kylväen ei saada laskelmien mukaan kannattavaksi, jos reaalikorkovaatimus uudistamiseen pistetyille rahoille on yli neljä prosenttia, ja oletetaan että metsänhoitoon ei käytetä valtion tukea.
Suosituksista käyvät ilmi myös yläharvennusten kannattavuutta parantavat vaikutukset, joskin samalla korostetaan, että yläharvennus sopii vain hoidettuihin, tasaikäisiin metsiköihin. Läheskään kaikki kasvatusmetsät eivät ole sopivia yläharvennuskohteita.

100 miljoonan
euron vuosipetraus

Metsänhoitosuositusten päivitystä vetävä Hannu Niemelä Tapiosta korostaa, että tehdyt muutosehdotukset perustuvat tuoreimpaan tutkimustietoon, jonka valossa monien metsänomistajien on taloudellisesti kannattavaa tehdä uudistushakkuu hieman nykyistä aiemmin.
Metsänhoitopäällikkö Niemelä arvioi, että mikäli tarkistettavat suositukset otetaan laajasti käyttöön, metsänhoito tehostuu ja hakkuut lisääntyvät, jolloin metsätalouden kannattavuus paranisi noin 100 miljoonalla eurolla vuodessa. Tämä edistäisi Suomen metsätaloutta ja parantaisi puumarkkinoiden toimivuutta, kun pinta-alaverotuksen siirtymäkausi päättyi vuodenvaihteessa.
Käytännössä uudet suositukset ovat lisäämässä uudistuskypsien metsien pinta-alaa peräti 50 prosentilla, noin 1,15 miljoonalla hehtaarilla. Tosin osasta avohakkuita olisi odotettavissa tulevaisuudessa nykyistä pienikokoisempaa tukkia. Yli miljoonan hehtaarin lisäys uudistuskypsiin metsiin on teoreettinen maksimi, käytännössä äärilyhyitä vaihtoehtoja ei käytä kuin osa metsänomistajista. Laatumännyn ja järeän kuusen kasvatuksessa, jotka ovat tärkeitä vaihtoehtoja, kiertoajat vastaavasti pitenevät.

Uudistusesityksille
hyvä vastaanotto

Tapio esitteli suositusten muutosehdotuksia tammikuun lopussa Vantaalla pidetyssä seminaarissa. Paikalla olleet metsänomistajien ja metsäteollisuuden edustajat suhtautuivat esityksiin pääosin myönteisesti. Toiveena kuitenkin oli, että kenttä saisi tarpeeksi pitkän "sisäänajovaiheen", ennen kuin uudet suositukset otettaisiin käyttöön.
Muutokseen liittyy Tapion ja suositushankkeen ohjausryhmän tekemä maa- ja metsätalousministeriön määräyksen tarkistusesitys, jolla metsälain uudistuskypsyyttä ja harvennusvoimakkuuksia koskevat vaatimukset tarkistetaan. Apulaisosastopäällikkö Pentti Lähteenoja ministeriön metsäosastolta arvioi, että muutokset on mahdollista saattaa voimaan jo kevättalven aikana.
Mahdollisesti muutokset tulevat voimaan kuitenkin vasta ensi vuoden alusta, mihin mennessä metsäammattilaisia ja metsänomistajia on saatu koulutettua laajemmin.
Etelä-Suomen metsänomistajien liiton toiminnanjohtaja Reivo Järvenpää kiitteli suositusten uudistajia rohkeudesta; vanhasta on kyetty murtautumaan irti. Hän painotti, että suositusten ja määräysten väljentyminen tuo oikeuksien lisäksi myös lisää vastuuta niin metsänomistajalle ja neuvontaorganisaatioille kuin puunostajille ja -korjaajillekin. Järvenpää piti tärkeänä, että puukauppakirjasta näkyisi aina metsänomistajan tahto, millaista jälkeä tämä haluaa tehtävän.
Metsäliiton ostojohtaja Juha Mäntylä puolestaan edellytti, että suositusten ja ministeriön määräysten tulee olla helposti tulkittavia. Mäntylän mukaan puunostaja on vaarassa joutua pahaan välikäteen silloin, jos metsänomistaja ja neuvontaorganisaatiot korostaisivat suositusten väljyyttä, mutta lainvalvoja tulkitsisikin ministeriön määräyksiä tiukemmin.

Turvemaille omat
kasvatusmallit

Metsänhoitosuosituksissa ja myös metsälaissa riittää rukkaamista myös tulevaisuudessa. Seminaarissa nousi esiin muun muassa se, että ojitusalueista on tällä hetkellä noin 1-1,5 miljoonaa hehtaaria sellaisia, joiden uudistaminen ei päätehakkuun jälkeen ole taloudellisesti kannattavaa ainakaan 2 prosenttia suuremmalla korkovaatimuksella. Nykyinen puusukupolvi toki kannattaa kasvattaa loppuun tai sopivaan vaiheeseen asti.
Tämän vuoksi tulevaisuudessa tulee harkita metsälaissa määrättyjen uudistamisvelvoitteen ja hakkuutapojen tarkistamista sopimaan paremmin myös kyseisiin tapauksiin. Yksi suositusprosessin havainto on, että turvemaat ansaitsevat omat kasvatusmallit, kivennäismaiden mallien "soveltamisella" turvemaille ei pärjätä. Ne pyritään saamaan valmiiksi vuonna 2007.

# ESA KURKI - METSÄLEHTI 3/2006