Tukkipuusta maksettava kantohinta on päätehakkuulla usein korkeampi kuin tienvarsihinta. Metsänomistajan kannattaakin korjata tukkipuita vain poikkeustapauksissa, yksi tällainen on taimiston päältä korjattavat ylispuut.

Loppusyksystä pyyhimme varastorasvat jämerämmän luokan moottorisahoistamme, jotka olivat vuosikausia lojuneet varastossa. Ne sopivat tukkisavottaan keveitä harvennussahoja paremmin.
Suuntasimme leimikolle, jossa oli ylispuustona kasvunsa miltei lopettanutta satavuotiasta petäjikköä. Harvennetun tukkipuuston alle oli kasvanut virkeä kuusentaimisto.

Pakkanen herkisti
kuusenlatvukset
Palsta oli ollut työlistalla vuosia, mutta siirtynyt, kun mäntytukin hinta oli pitkään alamaissa. Tänä syksynä tilanne oli toinen. Mäntytukin hinta oli kivunnut yli 50 euroon kuutiolta. Taimikkoakaan ei kannattanut päästää kasvamaan niin pitkäksi, että latvukset yltäisivät mäntyjen alaoksistoon.
Hakkuukonetta puolen hehtaarin leimikolle ei olisi ollut järkeä tilata. Huolimaton motokuski tekisi taimikossa suurempaa tuhoa kuin taitavasti suunnatut moottorisahakaadot ja -karsinta.
Aloitimme savotan kuulaana marraskuun päivänä, kun lämpötila oli laskenut niin, etteivät tukit enää sinistyisi. Lunta oli kymmenen senttiä ja pakkasta vajaat kymmenen astetta. Pikkupakkasella kuusentaimien latvat eivät olisi kovinkaan herkkiä katkeamaan.
Mutta sitten pakkanen kiristyi miltei 25 asteeseen ja työ oli jätettävä kesken. Latvus ja oksat ovat hauraita kuin lasi ja murtuisivat pienestäkin kaatuvan puun hipaisusta.

Tukkipuu
tarkasti talteen
Palasimme, kun pakkanen lauhtui tihkusateeksi. Aluksi raivasimme ajouran, kolme metriä leveyttä riitti, koska puut ajettaisiin maataloustraktorilla ja metsäperävaunulla.
Suuntasimme kaadot ajourille ja taimien väliin. Tämä säästi taimistoa ja helpotti tukkien käsittelyä. Jytäkkää, viisi ja puolimetristä tukkia ei mielellään liikuttele käsivoimin. Vain katkonta, pyöräytys koukulla ja alapuolen oksien karsinta.
Tukkisavottaan tarvitaan lisävarusteena metsurinmitta, vänkäri, kahdenkäden tukkisakset ja liitu tukin pituuksien merkkaamiseen, sahalla mitattaviin tukkeihin pituuksia ei tosin tarvitse merkitä. Jos haluaa varmistua tarkoista latvaläpimitoista, voi niitä katsastaa jakosaksilla.
Saimme tukkien ostajalta pituushaarukan, joka oli 43 - 55 desimetriä. Terveoksaisista rungon osista voi lisäksi tehdä 37 desimetrin tukkeja. Pienin latvaläpimitta oli normaali mäntytukin 15 senttiä.
Rungon jakoa eri pituisiin tukkeihin ja latvan kuitupölleihin kutsutaan apteeraukseksi. Järeimmissä rungoissa mahdollisuuksia on monia. Karkeana ohjeena voi pitää, ettei tyvitukin pituutta kannata venyttää liiaksi, jos tukin latva kapenee voimakkaasti. Huomioon tulee ottaa myös rungon lenkous, monivääryys, poikaoksat, lahot oksat, korot ja muut virheet.
Tavoitteena tietysti on, että rungon tukkiosuus tulee hyödynnettyä täysimääräisesti. Parhaiten rungon muodon näkee puun ollessa vielä pystyssä, jolloin voi alustavasti suunnitella kaadon jälkeen tehtävän apteerauksen.

Kaato on
tarkkaa työtä
Oikealla tekniikalla kaadon saa suunnattua tarkasti. Tässäkin tulee ottaa monta asiaa huomioon. Tärkeimpänä runko- ja oksapaino ja lisänä vielä tuuli. Nämä voivat pyöräyttää tottumattoman kaatajan puun aivan toiseen suuntaan aiotusta kaatosuunnasta.
Puu ohjataan kaatumaan kaatokololla, jonka pohjan suunta määrä lopullisesti kaatosuunnan. Tähän vaikuttaa paljon pitopuun paksuus. Jos pitopuuta jättää liikaa, ei puu meinaa kaatua ollenkaan, vaikka vänkäristä kuinka nostaa. Jos taas sahaa pitopuun liian ohueksi, se ei ohjaa runkoa riittävästi aiottuun kaatosuuntaan.
Ylispuiden hakkuussa kaadon merkitys korostuu entisestään. Väärään suuntaan kaatuva puu voi takertua konkeloon tai murskata säästettäväksi aiottuja taimia. Myös tapaturmien vaara on todellinen suuria puita kaadettaessa.

# ARI KOMULAINEN - METSÄLEHTI 23/2006