Olet täällä

Kastelulannoitus

Kastelulannoituksella tarkoitetaan lannoitusta kasteluveden mukana. Vesi ja ravinteet annetaan tihkukastelujärjestelmällä suoraan kasvin juuristovyöhykkeelle. Ravinteet annostellaan kasteluveteen vesiliukoisina lannoitteina. Kastelulannoituksella on mahdollista ajoittaa lannoitus kasvuvaiheen mukaisesti huomattavasti tarkemmin kuin rakeisilla lannoitteilla pintalevityksenä. Kastelulannoituksessa lannoitteita suositellaan annettavan jokaisen kastelukerran yhteydessä. Kuivina jaksoina kastelulannoituksella pystytään varmistamaan ravinteiden liukeneminen ja kuljetus kasvin juurten ulottuville. Vastaavasti sateisina vuosina pystytään vähentämään ravinteiden huuhtoutumisriskiä.

 

Kastelulannoitukseen laitteistovaatimukset

Tihkukastelujärjestelmän suunnitteluun kannattaa käyttää asiantuntijoiden ammattitaitoa ja kysellä muiden viljeijöiden kokemuksia. Seuraaviin tekijöihin kannattaa kiinnittää erityistä huomiota.

Kasteluveden laatu:
Teetä raakavesi analyysi jo kastelujärjestelmän suunnitteluvaiheessa, kuitenkin viimeistään ennen lannoituksen suunnittelua.

Kasteluveden suodatus:
Tihkusuuttimet tukkeutuvat helposti, jos vettä ei suodateta. Jos käytät kasteluun pintavettä (järvet, kasteluvesialtaat ym.), hiekkasuodatin on välttämätön. Hiekkasuodattimet poistavat kasteluvedestä suuret hiukkasmaiset epäpuhtaudet ja mikrobiologisia epäpuhtauksia. Jos käytät kasteluun pohjavettä, suodatukseen riittää yleensä verkko- tai lamellisuodatin. Yleensä hiekkasuodattimenkin jälkeen käytetään verkko- tai lamellisuodatinta.

Laitteiston mitoitus:
Kerralla kasteltavan alueen koko on ratkaiseva tekijä tihkukastelujärjestelmän suunnittelussa. Koko vaikuttaa tihkuletkujen tarpeen lisäksi myös pumpun, lannoiteannostelijan, suodattimien ja runkolinjojen kapasiteettitarpeeseen. Kun jaat kasteltavan alueen useisiin lohkoihin, saat mahdollisimman suuren hyötysuhteen laitteistosta.

Lannoitteen annostelu:
Kastelulannotukseen tarvitaan vähintään yksi lannoiteannostelija, joka pystyy syöttämään lannoiteliuosta vähintään kaksi prosenttia kokonaisvesimäärästä (esimerkiksi 200 litraa emoliuosta/10 kuutiota kasteluvettä). Yhden lannoiteannostelijan käyttö rajoittaa lannoitteiden käyttöä, koska kaikkia lannoitteita ei voi sekoittaa keskenään. Parhaaseen lopputulokseen päästään, jos järjestelmässä on kaksi annostelijaa. Tällöin voidaan annostella esimerkiksi kastelukalkkisalpietaria ja NPK-lannoitetta yhtäaikaa. Yhdellä annostelijalla näitä lannoitteita on mahdollista annostella vain vuorotellen.

Tihkuletkutyyppi:
Tihkuletkun valinta on ehkä kaikkein tärkein tekijä kastelun ja varsinkin lannoituksen kannalta. Kun lohkolla ei ole korkeuseroja tai erot ovat hyvin pieniä (0-2 m), ainoa rajoittava tekijä on käytännössä rivien pituus. Mitä suuremmat korkeuserot ovat sitä enemmän putkelta vaaditaan. Paineentasaavat suuttimet takaavat melko tasaisen kastelun aina 10 m korkeuseroihin asti. Putkien "suorituskyky" tulee aina tarkistaa putken myyjältä tai maahantuojalta. Usein paras kastelutehokkuus saadaan kun tihkusuuttimen vedentuotto on pieni ja maa kastuu hitaasti. Toinen tärkeä valintaan vaikuttava tekijä on viljelyn kesto eli putkien käyttöikä.

 

Kastelun jaksotus

Kastelunjaksotuksen pääperiaatteena on ylläpitää kasvien kasvulle suotuisia kosteusoloja. Kastelulla korvataan se vesi, jonka kasvi on maasta haihduttanut, ja joka on haihtunut maasta suoraan ilmaan. Käytännössä kastelu tehdään lähes aina liian myöhään. Esimerkiksi jos savimaa on päässyt kuivumaan liikaa, maata on vaikea saada kastumaan uudelleen tihkukastelulla, koska vesi valuu halkeamia pitkin syvälle maahan.

Oikean kasteluajankohdan määrittämiseen kannattaa käyttää maan kosteuden mittalaitteita. Luotettava mittalaite on esimerkiksi tensiometri, joka osoittaa kuinka "tiukassa" vesi on maassa. Kaikkien mittalaitteiden käytössä on aina perehdyttävä huolellisesti laitteen toimintaan, jotta laite asennetaan oikein ja jotta laitteen ilmoittamia tuloksia voidaan tulkita oikein. Myös asennuspaikka on harkittava huolellisesti. Mittalaitetta ei saa asentaa yli 25 cm:n etäisyydelle tihkusuuttimesta, koska maa ei välttämättä kastu kauempaa. Tämä on erityisen tärkeää, kun mittalaite asennetaan muokkauskerrokseen. Mittalaitteita on kannattaa asentaa useisiin paikkoihin ja vähintään kahteen syvyyteen, esimerkiksi 20 ja 40 senttimetrin syvyyksiin.

Maan kosteuden mittauksia tulee tehdä riittävän usein. Voimakkaimman sadonmuodostuksen aikana kosteutta kannattaa mitata päivittäin, muina aikoina vähintään kaksi kertaa viikossa.

Kastelutarve:
Tihkukastelua on vaikea verrata sektorisadettimiin tai muihin päältäkastelujärjestelmiin. Kastelu tihkuputkilla tulee pistemäisesti suutinten kohdalle, josta vesi liikkuu lähinnä alaspäin. Maalaji, maan rakenne ja suuttimesta tuleva vesimäärä vaikuttavat veden liikkumiseen vaaka- ja pystysuunnassa.

Karkeilla kivennäismailla vesi liikkuu käytännössä vain alaspäin ja yhden tihkusuuttimen kastelema säde on keskimäärin 15-20 cm. Veden liikkuminen sivusuunnassa lisääntyy, kun maan koostumus "hienonee". Hieta-, hiesu- ja savimailla yhden suuttimen kastelema säde voi olla 25-35 cm. Edellä esitetyt erot johtuvat eri maalajitteiden vedenläpäisynopeudesta. Käytännössä karkeat maat läpäisevät vettä niin paljon kuin tihkusuuttimista tulee. Hienommilla maalajeilla vettä voi tulla enemmän kuin maa pystyy kastelun aikana läpäisemään, jolloin vesi alkaa liikkua myös sivusuunnassa. Vastaavasti maan rakenne vaikuttaa vedenläpäisykykyyn. Tiivistynyt maa läpäisee vettä huonosti, jolloin vettä liikkuu enemmän sivusuunnassa kuin hyvärakenteisilla mailla.

Maan kastumiseen tarvittava vesimäärä:
Huom! Alla olevissa taulukoissa vesimäärä on laskettu yhtä tihkusuutinta kohti. Suutinväli tulee ottaa huomioon suhteessa kasvitiheyteen ja kasvien vedenkulutukseen.

Vesimäärän laskennassa on käytetty tihkusuuttimen kasteleman "ympyrän" säteenä hiekkamailla 20 cm, hiedoilla 30 cm, savimailla 35 cm ja turvemailla 25 cm. Lukuja voidaan pitää keskimääräisinä arvoina puhtaille maalajitteille. Käytännössä erot maalajien välillä ovat todennäköisesti pienempiä, jolloin ratkaisevampi tekijä on maan rakenne. Tihkusuuttimen vedentuottona on laskelmassa käytetty 2-4 litraa tunnissa.

Maan kastumiseen tarvittava vesimäärä (pdf-tiedosto)

Kastelussa huomioitavia tekijöitä:
Kastelun toteutuksessa on otettava huomioon myös se, että kasvin juuristo on keväällä ja alkukesällä matalampi kuin loppukesällä, vastaavasti myös kasvin ikä vaikuttaa juuriston syvyyteen ja pinta-alaan. Tämä tarkoittaa sitä, että keväällä ja nuorille kasvustoille kastelumäärät ovat pienemmät kuin myöhemmin kesällä ja vanhemmille kasvustoille. Lisäksi on otettava huomioon kasvien veden kulutus ja veden haihtuminen maasta.

Jotta kastelu ja lannoitus pystytään tekemään huolella, täytyy tietää maan vedenläpäisykyky ja veden liikkuminen maassa.

Vedenläpäisykykyä voit tutkia käytännössä seuraavasti:

1. kastele esimerkiksi 30 minuuttia.
2. odota ½ tuntia, jolloin tilanne maassa ehtii tasapainottua.
3. kaiva lapiolla kuoppa tihkun alle ja mittaa kuinka maa on kastunut (syvyys- ja leveyssuunta)

Oikealla kastelulla ja lannoituksella pystytään ohjaamaan kasvin juurten kasvua ja varmistamaan veden ja ravinteiden saanti. Liian pitkä kasteluaika kuljettaa osan vedestä ja ravinteista liian syvälle, kasvin ulottumattomiin. Toisaalta liian lyhyt kastelu voi aiheuttaa matalan juuriston ja sitä kautta vaikuttaa esim. talvenkestävyyteen.

Lannoituksen jaksotuksen laskenta:
Kastelulannoituksen tehokkuus on moninkertainen rakeisiin lannoitteisiin verrattuna. Lisäksi oikea kastelu parantaa maan ravinteiden käyttökelpoisuutta kasveille.

Lannoitussuunnitelman tekeminen vaatii huolellisuutta ja laskentaa, koska lannoitusmääriin vaikuttavat kastelun jaksotus ja lannoitteiden annostelu. Laske ensin lohkon ravinnetarve koko kasvukaudelle suositusten mukaisesti. Suunnittele sen jälkeen lannoituksen jaksotus karkeasti kasvuvaiheittain.

Lannoituksen jaksotuksen laskenta:

1. Valitse oikea lannoiteväkevyys suositustaulukosta.
2. Laske oikea kastelumäärä/kastelukerta
3. Laske edellisten perusteella yhdellä kastelukerralla toteutuva lannoitusmäärä
4. Jaa ravinnetarve yhden kastelukerran lannoitusmäärällä, niin saat tarvittavien kastelulannoituskertojen määrän.

Edellä kuvatun laskelman perusteella voit arvioida tarvittavien lannoituskertojen määrää suhteessa kastelutarpeeseen (kastelukerrat). Käytännössä kastelutarpeen ja lannoituskertojen pitäisi sopia yhteen, jolloin voit tehdä lannoitusta jokaisella kastelukerralla samalla lannoitteen annostelulla.

 

Emoliuoksen valmistus kastelulannoitteista

Kastelulannoituksessa käytetään useimmiten vesiliukoisia kastelulannoitteita. Nämä lannoitteet ovat olomuodoltaan jauheisia tai kiteisiä ja ne liukenevat veteen täysin. Muutamia lannoitteita on myös nestemäisessä muodossa. Näiden lannoitteiden ravinnepitoisuudet on ilmoitettu painoprosentteina. Jos annostelet nestemäisiä lannoitteita tilavuusmittoina, ota huomioon nesteen tilavuuspaino.

Tee emoliuos seuraavasti:

1) Lisää emoliuosastiaan vähintään puolet tarvittavasta vesimäärästä (50-75 %).
2) Lisää lannoite vähitellen, liuosta sekoittaen.
3) Täytä astia lopuksi haluttuun tilavuuteen vedellä ja tarkista lannoitteen liukeneminen. Lannoitteen täydellinen liukeneminen on tärkeää, jotta kastelujärjestelmä pysyy puhtaana.

Vaikka lannoitteet ovatkin täysin vesiliukoisia, se ei tarkoita sitä, että näitä lannoitteita voi sekoittaa veteen rajattomasti. Jokaisella kastelulannoitteella on enimmäisliukoisuusmäärä (g/l vettä), jonka jälkeen liuokseen alkaa muodostua sakkaa eli säiliön pohjalle jää liukenematonta lannoitetta. Käytännössä liukoisuus on otettava huomioon emoliuosten valmistamisessa (taulukko). Suositeltava emoliuosväkevyys on 10-15 %. Mikäli tarvitaan väkevämpiä liuoksia (15-25 %) voidaan lannoitteen liukenemista parantaa käyttämällä lämmintä vettä. Kun tehdään väkeviä liuoksia, on syytä tehdä liuotuskoe pienessä astiassa ennen varsinaisen emoliuoksen valmistusta.

Huom! Suositeltava emoliuosväkevyys on 5-15 %. Yli 25 %:n liuoksia ei käytännössä voi valmistaa.

Emoliuoksen valmistus (pdf-tiedosto)

 

Kastelulannoiteseosten valmistaminen

Kastelulannoitteita voi sekoittaa keskenään haluttujen ravinnesuhteiden saamiseksi. Periaatteessa jokainen voi tehdä tilalla viljelykasvin tarpeiden mukaisen lannoitteen. Käytännössä on kuitenkin syytä ottaa huomioon muutamia asioita, jotka vaikuttavat lopputuloksen onnistumiseen.

Lähtökohta seoksiin on se, että sekoitettavat lannoitteet eivät saa muodostaa sakkaa, joka voi tukkia lannoiteannostelijan ja tihkukasteluputkien suuttimet. Yleisimmät sakan aiheuttajat ovat kalsiumin ja fosforin muodostamat sakat sekä kalsiumin ja sulfaatin muodostamat sakat. Käytännön nyrkkisääntönä voidaan pitää, että fosforia ja kalsiumia tai rikkiä ja kalsiumia sisältäviä lannoitteita ei saa sekoittaa keskenään. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi Puutarhan Hydrolannosta ja Kastelukalkkisalpietaria ei saa sekoittaa liuottaa samaan astiaan.

Usean lannoitteen seoksia valmistettaessa kannattaa lannoitteet liuottaa yksitellen tai tehdä "esiliuokset" erillisissä astioissa ja sekoittaa valmiit nesteet keskenään.

Seuraavaan taulukkoon on koottu avomaan kastelulannoitusta ajatellen kattava lista Yaran markkinoimista kastelulannoitteista ja suositus näiden lannoitteiden sekoittamisesta keskenään.

Kastelulannoitteiden sekoitustaulukko (pdf-tiedosto)

 

Emoliuoksen annostelu kasteluveteen

Emoliuoksen annostelun kasteluveteen voit laskea tavoitteena olevan kasteluveden lannoitepitoisuuden ja emoliuosväkevyyden perusteella. Seuraavaan taulukoon laskettu yleisimpiä esimerkkejä lannoitteen annostelusta. Syöttömäärät ovat taulukossa prosentteina. Yksi prosentti vastaa 10 litraa emoliuosta yhteen kuutioon kasteluvettä.

Emoliuoksen annostelu kasteluveteen (pdf-tiedosto)

Samankaltaista sisältöä