Peltojen kipsikäsittely on Lounais-Suomen Savijoella toteutetun pitkän ja laaja-alaisen tutkimuksen mukaan vähentänyt fosforin ja orgaanisen hiilen huuhtoumaa. Kipsi tarjoaakin nopeasti vaikuttavan ja viljelijälle helpon tavan vähentää maatalouden vesistöpäästöjä ja parantaa rannikkovesien tilaa.

”Kipsikäsittely vähentää fosforin ja orgaanisen hiilen huuhtoumaa pelloilta ainakin viiden vuoden ajan. Kipsikäsittelyn piiriin tulisi saada riittävän laaja peltoala, jotta menetelmällä olisi merkittävä vaikutus kuormitukseen ja sitä kautta Itämeren rannikkovesien tilaan”, sanoo johtava tutkija Petri Ekholm Suomen ympäristökeskuksesta.

Kipsin vaikutus vaihtelee

Kipsin ei havaittu vähentävän päästöjä saman verran kaikkialla. Savijoen pilotissa kipsikäsittelyn vaikutusta kuormitukseen arvioitiin kahdella vierekkäisellä alueella. Toinen niistä sijaitsi joen yläjuoksulla ja toinen keskijuoksulla. Alueiden tulokset poikkesivat toisistaan.

Ylemmällä alueella kipsillä käsitellyiltä pelloilta huuhtoutui hiukkasmaista, maa-ainekseen sitoutunutta fosforia viiden vuoden keskiarvona 72 % vähemmän kuin käsittelemättömiltä pelloilta, mutta alemmalla alueella huuhtouma vähentyi vain 19 % ja koko alueella keskimäärin 34 %.

Liuenneen fosforin huuhtouma pieneni ylemmällä alueella 24 %, mutta alemmalla alueella liuennutta fosforia huuhtoutui kipsipelloilta 13 % enemmän kuin ilman käsittelyä, jolloin koko aluetta tarkastellen muutosta ei tapahtunut. Liuennut fosfori on täysin leville käyttökelpoista, rehevöittävää fosforia, kun taas hiukkasmainen fosfori on vain osittain rehevöittävää.

Kummallakin alueella kipsi vähensi liuenneen orgaanisen hiilen huuhtoutumista. Maan kasvukunnon kannalta orgaaninen hiili on tärkeä tekijä, mutta vesistöön päätyessään se lisää rehevöitymistä.

Kipsikäsittely kannattaa kohdentaa ja tarvittaessa korvata rakennekalkilla

”Erilaisten peltolohkojen kuormittavuudessa on isoja eroja. Suurin yhteiskunnallinen hyöty ja kustannusvaikuttavuus kipsikäsittelystä saadaan, kun se kohdennetaan eroosioherkkiin ja runsaasti fosforia sisältäviin peltolohkoihin”, toteaa ympäristötaloustieteen emeritusprofessori, tutkimusjohtaja Markku Ollikainen Helsingin yliopistosta.

Kipsin sisältämän sulfaattirikin takia kipsikäsittely ei sovi järvien valuma-alueille, sillä järvissä sulfaatti voi kiihdyttää rehevöitymistä. Sen sijaan Itämeressä sulfaattia on luontaisesti niin paljon, että kipsikäsittely ei siihen vaikuta.

Rakennekalkkia voidaan käyttää vesiensuojelutoimena esimerkiksi niillä alueilla, joille kipsikäsittely ei sovi, etenkin järvien valuma-alueilla.

”Rakennekalkki täydentää kipsikäsittelyä erityisesti järvien valuma-alueilla. Jotta vältettäisiin rakennekalkin valmistuksen kasvihuonekaasupäästöjä, on suositeltavaa, että rakennekalkki on valmistettu teollisuuden sivuvirroista”, jatkaa Ollikainen.

Kipsin vaikutus maahan ja viljelykasveihin

Kipsikäsittely on ensisijaisesti vesiensuojelutoimi, mutta se voi myös parantaa maan rakennetta. Kipsin sisältämä kalsium voi kuitenkin lisätä magnesiumin huuhtoutumista pelloilta veteen. Jos peltolohkon magnesiumtila on huono, tulee tämän kasvinravinteen riittävään saatavuuteen kiinnittää huomiota kipsikäsittelyn jälkeen.

”Vesiensuojelutarkoituksessa kipsin levitysmäärä on jonkin verran pienempi kuin ylläpitokalkitukseen käytettävän maatalouskalkin, mutta kipsi liukenee nopeammin. Kipsi ei vaikuta maan pH-arvoon. Kipsin liukeneminen kohottaa maan huokosveden suolapitoisuutta eli johtolukua, mutta vapautuva sulfaatti huuhtoutuu muokkauskerroksesta parissa vuodessa. Kasvinäytteiden perusteella peltojen kipsikäsittelyllä ei ollut haitallisia vaikutuksia kasvinravitsemukseen,” toteaa Helsingin yliopiston maaperätieteen emeritusprofessori Markku Yli-Halla.

Lähde: Suomen ympäristökeskus (Koko tiedote täällä.)