Olet täällä

Viljakukko

Viljakukko (Oulema melanopus) ei yleensä aiheuta merkittäviä vioituksia. Lämpiminä kesinä viljakukkoa saattaa kuitenkin esiintyä niin runsaasti, että kemiallinen torjunta on tarpeen.

Viljakukko on 3-5 mm:n pituinen sinivihreä kuoriainen. Etuselkä voi olla punaisenruskea. Toukka on lyhyt, paksu, tumma ja limainen.

Merkitys:
Aikuiset kuoriaiset syövät vilja- ja heinäkasvien lehtiin pitkulaisia reikiä. Toukat syövät lehtiin pitkiä viirumaisia vioituskuvioita jättäen alapinnan keton jäljelle.

Leviäminen:
Aikuiset talvehtivat kasvinjätteissä maassa. Keväällä aikuiset munivat lehtien yläpinnoille. Lämpiminä kesinä lisääntyminen voi olla nopeaa. Viileinä kesinä viljakukko ei yleensä aiheuta ongelmia.

Torjunta:
Suomessa torjuntakynnyksenä on ollut 1-2 toukkaa/lippulehtivaiheessa oleva kasvi. Ruotsissa taas torjuntakynnys ylittyy, kun lähes jokaisessa korressa on toukkia. Tuhot kehittyvät hyvin nopeasti. Torjunta pitäisi tehdä ennen kuin toukat ehtivät lippulehteen.

Aikuisia viljakukkoja on vaikea torjua, mutta toukat tulevat torjuttua pyretroideilla, esimerkiksi Sumi Alphalla, Mavrikilla tai Fastacilla kirvatorjunnan yhteydessä.

Samankaltaista sisältöä