Vedin ennen joulua koulutuspäivää maidontuottajille Varkaudessa. Yritin selittää pörssiyrityksen lähtökohtaa liiketoiminnan suunnittelussa. Osakkeen arvo on saatava nousuun, ja se yleensä vaatii paitsi toiminnan tehostamista myös yrityskoon kasvua. Sovelsin sitten tätä logiikkaa maatiloille, ja kerroin minkä kokoluokan investointien kannattavuutta olen itsekin laskeskellut. Kokoluokka on tietysti iso. Yli kahdensadan lehmän navettoja, kanaloita, jotka pystyvät yksinään tuottamaan Lahden kokoisen kaupungin kuluttamat kananmunat, kolmen miljoonan euron sikaloita jne. Kärjistin tietysti tahallani. Nämä esimerkit ovat erikoistapauksia, mutta kertovat minusta jotain siitä mitä on tekeillä. Kuulijoissa oli nainen, joka jotenkin provosoitui puheenvuorostani. Hän totesi, että aina on toimeen tultu ilman tuollaisia navetoitakin. Tilaisuuden muu yleisö otti kantaa mm. sanomalla, että eläinten hoito huononee tuollaisessa yksikössä ja se on siksi eettisesti kestämätön ja taloudellisesti kannattamaton. Tammikuun viimeisenä päivänä pidin toisen esityksen aiheesta ”Mitä navetta saa maksaa” Kalajoella. Tällä kertaa kuulijoina oli investointia suunnittelevia tiloja, joille puhuin samasta yritys näkökulmasta kuin aiemminkin. Tällä kertaa kaikki hyväksyivät ajatuksen ilman vastalauseita, eikä edes esimerkkien jättiläiskoosta tullut muuta kuin kiinnostuneita kysymyksiä, vaikka yritin oikein saada vastalauseita. Ei tietenkään, koska kuulijat kuuluivat juuri näihin laajentajiin. Mietin kotimatkalla näitä kahta ryhmää. Tässä ilmeisesti näkyy se maatalouden nopea kahtiajako mikä parhaillaan on käynnissä. Toisaalla etsitään täysin kansainvälisen mittakaavan ja tehokkuuden tuotantoyksiköitä hyvin ennakkoluulottomasti. Toisaalla taas turvaudutaan varsin perinteisiin ratkaisuihin. Uudentyyliset kotieläinyksiköt, joihin haetaan kylmästi malleja ja suunnittelijoita Amerikkaa myöten, ovat kuitenkin väistämättä täällä. Ne vaikuttavat pelkällä olemassaolollaan niihin tapoihin ja pelisääntöihin, joilla maataloustuotteita Suomessa tuotetaan ja siten myös niihin ”tavallisiin” tiloihin. Kalle Leino