Viljeltäessä rajoitetulla kasvualustalla sekä vesi että happi pääsevät paremmin juuriston ulottuville. Useimmat rajoitetut kasvualustat eivät sisällä juurikaan ravinteita, joten lannoituksen riittävyys ja suunnittelu on erittäin tärkeää.

Rajoitetulla kasvualustalla sadot ovat tavallisesti korkeampia, sillä ravinnemääriä, kasvualustan pH:ta sekä sen kykyä kuljettaa vettä ja happea juuriston ulottuville voidaan säädellä tarkemmin. Lisäksi rajoitetulla kasvualustalla kasvit tarvitsevat vähemmän energiaa veden ottamiseen kasvualustasta.

Epäorgaaniset kasvualustat

Kivivilla
Kivivilla on neutraali ja steriili, kuitumainen materiaali, jotka valmistetaan 1200-1500 asteen lämpötilassa. Villa pakataan kuutioiksi tai levyiksi. Ruusuja voidaan kasvattaa villa-alustalla jopa 7 vuoden ajan. Tomaatin ja kurkun viljelyssä villa vaihdetaan 1-2 sadon välein.

Edut:

• Kasvualustan ilma- ja vesitasapainoa on helppo ylläpitää
• huokostilavuus on noin 90 95 % ja kuitujen osuus noin 5 %
• 90 % alustassa olevasta vedestä pystytään imemään pois
• Ei sisällä patogeeneja
• Voidaan käyttää uudestaan tai monivuotisilla kasveilla useita vuosia peräkkäin

Haitat:

• Puskurikapasiteetti on alhainen, joten kastelun ja muiden viljelytoimien toimivuutta on tarkkailtava säännöllisesti. Esimerkiksi tomaatti kuolee kivivillaalustalla ilman kastelua 8 tunnissa.
• Vaikeasti hävitettävä materiaali se ei hajoa, joten käytön jälkeen kasvualusta on toimitettava kierrätyskeskukseen tai pilkottava kasvualustan osana käytettäväksi
• Kivivilla hajoaa, jos kasteluliuoksen pH laskee alle 5:n. Myös kasvien kasvu heikkenee näin alhaisessa pH:ssa.

Perliitti

Perliitti valmistetaan vulkaanisesta kivestä kuumentamalla se 1000 asteeseen. Se voi laajentua 4-20 -kertaiseksi ja pidättää 3-4 -kertaisesti vettä painoonsa nähden. Se myös vettyy nopeasti.

Edut:

• Sadot yhtä hyviä kuin kivivilla-alustalla
• pH-neutraali, ei sisällä ravinteita
• Kevyttä, helppo käsitellä
• Voidaan käyttää uudelleen
• Ei vaadi yhtä säännöllistä kastelua kuin kivivilla
• Rakenne säilyy hyvin voidaan käyttää useiden vuosien ajan
• Hyvä kapillaarisuus, ei kärsi vedenpuutteen aiheuttamasta stressistä eikä ylikastelusta
• Käytetty kasvualusta on helppo hävittää

Haitat:

• Alumiinimyrkytyksen riski, jos pH on alhainen
• Perliitin rakenne voi vaurioitua mekaanisessa puristuksessa
• Kastelussa on oltava erityisen huolellinen, jos perliittiin istutetaan kivivilla-alustalla kasvatettuja taimia. Perliittiimee veden kivivillasta ja samalla taimen juurien ulottuvilta
• Heikko puskurikapasiteetti -ravinnehuollosta huolehdittava jatkuvasti

Orgaaniset kasvualustat

Turve

Turve on perinteinen, paljon käytetty kasvualusta. Se muodostuu epätäydellisesti maatuneista sammalista, ruo osta ja saroista, jotka hajoavat anaerobisesti alhaisissa lämpötiloissa. Turpeet luokitellaan niiden maatumisasteen mukaan.Vanhemmilla, maatuneemmilla turpeilla kationinvaihtokapasiteetti on suurempi, jolloin ne pystyvät pidättämäänjonkin verran ravinteita.

Edut:

• Hyvä vedenpidätyskyky
• Melko korkea kationinvaihtokapasiteetti, mikä vaikeuttaa ravinteiden huuhtoutumista
• Sisältää hyvin vähän liukoisia ravinteita, vanhemmista turpeista voi liueta jonkin verran typpeä
• Helppo hävittää

Haitat:

• Rakenne hajoaa noin kahdessa vuodessa, minkä jälkeen turpeesta tulee vetistä ja ilmanvaihto heikkenee
• Tarvitsee kalkitusta (pH rahkasuoturpeilla noin 3,5 4, saraturpeilla korkeampi)
• Hankala kastella, jos pääsee kuivumaan pahoin
• Sadot yleensä alhaisempia kuin kivivilla tai perliittialustalla

Kookoskuitu

Kookoskuitua saadaan kookoksen kuoresta ja sitä on käytetty kasvualustana yli 100 vuoden ajan. Kookoskuidunkäyttö on yleistä maissa, joissa turvetta ei ole helposti saatavilla (esim. Ranska, Espanja, Hollanti,Australia ja Kaakkois-Aasia). Monissa maissa kookoskuitua pidetään myös ympäristöystävällisempänä vaihtoehtonaturpeeseen verrattuna. Kookoskuitu on kuitenkin huuhdeltava ennen käyttöä, sillä se voi sisältää natriumkloridiaja ylimäärin kaliumia.

Edut:

• Juuret kehittyvät nopeammin kuin turvealustalla sisältää juurten kasvua edistäviä aineita
• Kevyttä, helppo käsitellä
• Kookoskuitu pidättää suuren määrän vettä
• Kestää puristusta rakenne säilyy paremmin kuin turpeella
• Biologisesti hajoava
• Tarvitsee vähemmän vettä kuin turve (jopa 30-40 %)
• Kationinvaihtokapasiteetti samanlainen kuin turpeella

Haitat:

• Voi sisältää runsaasti natriumia ja klooria, vaatii huuhtelun ennen käyttöönottoa
• Voi myös sisältää paljon kaliumia, mikä vaikuttaa kalsiumin ja magnesiumin ottoon
• Typpeä tarvitaan kasvin tarvetta enemmän, sillä osa siitä sitoutuu liukenemattomaan muotoon
• Lähtökohtaisesti korkea johtokyky, alennettava ennen käyttöönottoa
• Koostumus edellyttää tasaista kastelua
• Korkeampi pH kuin turpeella voi edellyttää kalliimman DTPA-raudan käyttöä EDTA-raudan sijasta

Ravinteiden lisääminen kasvualustaan

Useimmat kasvualustat eivät itsessään sisällä ravinteita, jolloin kaikki kasvin tarvitsemat ravinteet tulee antaa kasteluveden mukana. Ravinneliuoksen tasapainoinen koostumus on avain optimaalisen kasvun ja sadon saavuttamiseksi. Kasvin ravinnevaatimukset muuttuvat kasvuvaiheestariippuen. Muutamia perussääntöjä voidaan kuitenkin antaa:

• Seuraa annettavien ravinteiden määrää ja ravinteidenvälisiä suhteita
• Älä muuta ravinneliuoksen koostumusta liian voimakkaasti yhdellä kertaa, vaan tee muutokset liukuvasti
• Ravinteita tulee olla kasvin saatavilla koko ajan. Se on yhtä tärkeää kuin lannoitteen oikea ravinnekoostumus!

Ravinteiden keskinäisissä suhteissa perussäännöt ovat seuraavat:

• K-Ca -suhde 2 3:1
• K:N -suhde 1,6:1
• K:Mg -suhde 8:1

Mittaa ravinneliuoksen pH ja johtokyky päivittäin. Juuristoalueen pääravinteiden määrä on syytä analysoida 1-2 viikon välein ja hivenravinteiden määrä kuukausittain. Suurimmilla viljelmillä esimerkiksi pH:n ja johtokyvynmittaus tehdään automaattisesti liuoksen syöttövaiheessa. Silti mittausten tekeminen ravinneliuoksesta ja kasvualustasta on tarpeen.
pH:n optimitaso ravinneliuoksessa on 5,5-6,0 ja juuristovyöhykkeellä 6,0. Happoa lisätään, jos vesi on liianemäksistä. Jos pH on tästäkin huolimatta liian korkea, sitä voidaan korjata ammoniumtyppeä sisältävillä lannoitteilla. Ammoniumtypen määrä ei kuitenkaan saa olla liian suuri, jottei se häiritse esimerkiksi kalsiumin ottoa.