Kastelussa käytettävät lannoitteet voivat olla joko jauhemaisia tai nestemäisiä. Jauhemaisten lannoitteiden tulee kuitenkin olla veteen täysin liukenevia. Kastelulannoitteiden kolme tärkeintä ominaisuutta ovat:

• ravinteiden tulee olla kasville helppokäyttöisessä muodossa
• lannoitteiden tulee olla hyvin veteen liukenevia
• lannoitteet eivät saa sakkautua

Muut kastelulannoitteiden tärkeät ominaisuudet liittyvät tuotelaatuun. Tärkeimmät tekijät ovat:

• lannoitteen puhtaus
• paakkuuntumattomuus
• tuotteen pH
• tuotteen erilaiset käyttömahdollisuudet
• tuoteturvallisuus

Tuotteen liukoisuus kuvaa sitä lannoitemäärää, joka voidaan liuottaa tiettyyn vesimäärään. Liukoisuus vaihtelee tuotteittain. Useimmat kuivaa typpeä sisältävät lannoitteet pidättävät liuetessaan itseensä lämpöä vedestä. Tämä ilmiö heikentää lannoitteen liukenevuutta. Yleissääntönä voidaan sanoa, että lannoitteet liukenevat sitä huonommin, mitä kylmempää vesi on.

Jos liuokseen halutaan korkea konsentraatio, lannoitteiden liuottaminen suoraan tankissa voi osoittautua hankalaksi. Tällöin voi olla tarpeen lämmittää liuosta, antaa seoksen seistä muutamia tunteja tai sekoittaa liuosta, kunnes kaikki lannoite on liuennut. Yleisesti suositellaan, että tankki täytetään ensin puolilleen vedellä, sitten lisätään haluttu määrä lannoitetta, sekoitetaan, kunnes lannoite on liuennut. Lopuksi tankki täytetään vedellä ja pidetään samalla sekoitus edelleen käynnissä. Jos vesi on kovaa, pieni määrä typpihappoa nopeuttaa jauhemaisten lannoitteiden liukenemista.
Kaikki lannoitteet eivät ole keskenään yhteensopivia. Esimerkiksi kalsium reagoi emoliuoksessa sulfaatti- ja fosfaattilannoitteiden kanssa ja aiheuttaa sakkautumista. Tästä syystä kastelukalkkisalpietari on annosteltava erillisen tankin kautta erillään esimerkiksi NPK-lannoitteista tai magnesiumsulfaatista. Yksinkertainen tapa testata tuotteiden yhteensopivuutta on tehdä sekoitettavista tuotteista esiseos pieneen astiaan. Jos esiseoksessa ilmenee 1 2 tunnin kuluttua sameutta tai seos muuttuu maitomaiseksi, sakkautumisriski on ilmeinen. Esiseosta tehtäessä lannoitteet tulee sekoittaa samassa suhteessa kuin varsinaista tankkiseosta tehtäessä.

Oikealla lannoitevalinnalla voidaan vaikuttaa ratkaisevasti sakkautumisriskiin ja putkiston tukkeutumisriskiin. Happamat lannoitteet, kuten Ureafosfaatti, estävät tehokkaasti putkiston tukkeutumista.
Raakaveden kemiallinen koostumus voi vaihdella huomattavastikin. Koostumus puolestaan vaikuttaa veden pH-arvoon ja johtokykyyn. Useimpien kasvien kohdalla ravinneliuoksen pH-tavoitteen tulisi olla lievästi hapan (pH 5,5 6,0) ja johtokyvyn matala. Jos vesi on kovaa, sitä tulee käsitellä niin, että vesi happamoituu ja siinä olevien bikarbonaattien määrä alenee hyväksyttävälle tasolle.

Happotankkia käytetään veden pH-arvon kontrolloimiseen. On myös mahdollista määrittää pH raakavesianalyysin perusteella ja lisätä happo ravinnetankkiin. Tämä on kuitenkin epäluotettavampi menetelmä eikä ota huomioon veden pH:n vaihtelua kasvukauden aikana. Jos erillistä happotankkia ei käytetä, happo voidaan lisätä kumpaan tankkiin tahansa. Tavallisesti happo laimennetaan 10 % väkevyyteen (10 l typpihappoa ja 100 l vettä). Muista happoa käyttäessäsi, että se on aina lisättävä veteen eikä päinvastoin.