Olet täällä

Mitkä Borealin kauralajikkeista soveltuvat parhaiten luomuviljelyyn?

Otsikossa esitettyyn kysymykseen aloitimme etsimään vastausta viime keväänä, kun käynnistimme Borealilla oman luomukoetoiminnan. Tarkoituksenamme oli selvittää, miten tavanomaiseen viljelyyn jalostetut lajikkeemme pärjäävät luomuolosuhteissa. Lisäksi halusimme saada tutkittuja tuloksia siitä, mitkä kasvien ominaisuuksista ovat hyödyllisimpiä luomuoloissa ja miten näitä ominaisuuksia kannattaa mitata mahdollisimman tehokkaasti.

Millainen sitten on hyvä lajike luomuoloihin? Kuten tavanomaisessa viljelyssä, myös luomussa lajikkeen on oltava satoisuudeltaan kilpailukykyinen, taudinkestävyydeltään hyvä ja laadultaan käyttötarkoitukseensa sopiva. Luomulajikkeen pitää pystyä kilpailemaan rikkakasveja vastaan, jolloin nopeasta alkukehityksestä ja lehtialan hyvästä peittävyydestä on oletettavasti hyötyä kasville. Lisäksi luomulajikkeelta vaaditaan kykyä sopeutua typen niukkuuteen, mikä oletettavasti edellyttää kasvilta tehokasta ravinteiden käyttöä.

Yksi luomukokeissamme testattavista lajeista on kaura, josta viime kesän kokeissa olivat lajikkeista mukana Meeri, Niklas, Nella, Perttu, Oiva, Taika ja Donna. Kokeissa mittasimme lajikkeilta erilaisia kasvuston peittävyyteen ja kasvurytmiin liittyviä tekijöitä sekä testasimme lajikkeiden kykyä sopeutua saatavilla olevan typen niukkuuteen. Vertasimme omaisuuksien yhteyksiä ja niiden merkitsevyyttä korrelaatioiden kautta ja teimme tähän liittyen hypoteeseja, joiden oikeellisuutta lähdimme arvioimaan. Eri ominaisuuksien suhdetta satotasoon tarkastelimme seuraavien hypoteesien kautta:

1. Korkea lehtivihreäpitoisuus (SPAD) nostaa satotasoa

SPAD on mittari, joka kuvaa kasvin lehtivihreäpitoisuutta, typen määrää ja kasvin yleiskuntoa. Kasvukaudella mitatuissa SPAD-arvoissa ei kauralajikkeiden välillä ollut suuria eroja eikä myöskään tulosten korrelaatioiden tarkastelussa merkitseviä eroja tullut esille. Tämän kokeen perusteella kasvukaudella mitatun SPADin tason vaikutuksesta satoon ei voida tehdä vielä johtopäätöksiä.

2. Suuri lehtialaindeksi nostaa satotasoa

Lehtialaindeksi (LAI) kertoo kasvin varjostavan vaikutuksen suuruudesta sekä biomassan ja yhteyttävän lehtialan määrästä. Mitä nopeammin kasvustosta tulee maan peittävä, sitä paremmat edellytykset kasvilla on panostaa satoisuusikkunan aikaisiin kehitys- ja kasvutapahtumiin, sillä suuri lehtiala auttaa myös yhteyttämään tehokkaasti. Satopotentiaalin kannalta kriittiset kukinnon kehitystapahtumat alkavat noin 3 viikkoa ennen röyhylle tuloa ja kestävät noin 2 viikkoa. Sinä aikana suurin osa jyviksi kehittyvistä kukista erilaistuu ja ratkaisee sen, mihin satotasoon kasvi voi enimmillään yltää. Kokeissa kukintavaiheen peittävimmät kasvustot mitattiin Meeriltä, Nellalta, Taikalta ja Donnalta. Tehtyjen analyysien perusteella lehtialaindeksi korreloi merkitsevällä tasolla positiivisesti sadon kanssa, joten tässä kokeessa hypoteesi piti paikkansa.

3. Satotaso on suurempi pitkäkortisessa kasvustossa

Pitkää kortta on pidetty hyvän luomulajikkeen ominaisuutena ja myös kokeistamme löytyy ajatukselle tukea. Pitkäkortisella kasvilla on syvälle ulottuvat juuret, joilla se pystyy ottamaan tehokkaasti ravinteita maasta. Lisäksi pitkä korsi auttaa kasvia pärjäämään kilpailussa rikkoja vastaan. Luomukokeissamme pituus vaikutti merkitsevällä tasolla positiivisesti myös joihinkin satokomponentteihin. Mitä pidempi lajike oli, sitä enemmän jyviä/röyhy ja jyviä/m2 se pääsääntöisesti tuotti ja kasvatti siten lajikkeen satopotentiaalia.

4. Suuri rikkakasvien määrä alentaa satotasoa

Alkukesä oli viime vuonna kuiva, joten rikkakasvit eivät päässeet kunnolla kilpailemaan ravinteista ja valosta kaurojen kanssa. Sateet satoisuusikkunan puolivälissä aiheuttivat kauroihin myös jälkiversontaa, mikä lisäsi rikkoja peittävää kasvimassaa vielä entisestään. Vaikka korrelaatiot sadon ja rikkakasvien välillä olivat odotetusti pääosin negatiivisia, ne eivät kuitenkaan olleet merkitseviä, joten niiden perusteella rikkakasvien vaikutusta satoon ei voi luotettavasti arvioida.

Luomukokeiden sato- ja laatutulokset ovat tavanomaisia kokeita herkempiä olosuhteista johtuvalle vaihtelulle, eikä ensimmäisen vuoden tulosten perusteella kannata siksi vielä vetää johtopäätöksiä kokeessa mukana olleiden kauralajikkeiden toimivuudesta luomussa. Lisätutkimuksia ja tutkimusmenetelmien kehittämistä tarvitaan vielä lisää.

Kommentit