Jyllannin itärannalla sijaitsevassa Horsensin kaupungissa on pari astetta pakkasta, sentti lunta ja aurinko paistaa. On alkamassa DLG:n (Danske Landbrugs Grovvareselskab a.m.b.a) edustajiston tilinpäätös- ja vuosikokous. Hotellin pihalle kertyy järeitä maastureita ja noin 150 virallista ja saman verran heidän varamiehiään ympäri Tanskan valtakuntaa kerääntyy kokoustiloihin. Tämän kokouksen tärkein tehtävä on tilinpäätöksen hyväksyminen. Edustajiston jäsenet edustavat noin 25000 tanskalaista DLG:n jäsentä. Heidät on vaaleilla valittu tehtäviinsä alueellisissa kokouksissa ja kunkin pesti kestää kerrallaan kaksi vuotta. Edustajiston tärkein tehtävä on tilinpäätöksen vahvistaminen ja hallituksen valinta. Totta kait he myös ottavat kantaa yrityksen strategiaan, joskin se on varsinaisesti hallituksen vastuulla. DLG:n jäseneksi pääsee tanskalainen viljelijä. Liittymismaksua ei ole, vaan jäsenmaksu kertyy sitten DLG:n ja viljelijän välisen liiketoiminnan perusteella esim. siten myydessään viljaa DLG:lle, viljelijä saa 2 – 3 €/tn sellaista korvausta, joka jätetään hänen jäsenmaksutililleen ja merkitään yhtiön osuuspääomiin. Maksimi jäsenmaksu on 20 000 € jäsentä kohti, mutta saavutettuaan tämän tason, voi jäsen halutessaan jatkaa oman jäsenmaksunsa kartuttamista lisäosuuksilla.

Johtajat yrittävät olla rentoja kätellessään edustajiston jäseniä mutta kasvoista näkee, että hivenen heitä kuitenkin tuleva kokous jännittää. DLG on kutsunut paikalle myös joitakin sidosryhmiensä ja yhteistyökumppaniensa edustajia ja niissä merkeissä minäkin olen siellä paikalla.

Kokouskahvien juonti ja keskenään tuttujen isäntien jutustelu viivästyttää kokouksen alkua vartin. Montakaan naista ei tanskalaisten porukassa ole. Tanskalaiset talonpojat ovat kyllä pitäneet itsensä hivenen hoikempina suomalaisiin ammattiveljiinsä verrattuna.

DLG:n puheenjohtaja Nils Jensen, maidontuottaja Jyllannista, avaa kokouksen. Tervetulotoivotusten jälkeen hän esittää tyytyväisyytensä siihen, että yhtiö on vaikeissa olosuhteissa saavuttanut historiansa parhaan tuloksen ja että yrityksen kasvu on ollut tavoitteiden mukainen. Tanskan lisäksi puhutaan jonkun verran saksaa, onhan DLG –ryhmässä mukana pohjoissaksalainen HaGe Kiel – osakeyhtiö. HaGe Kiel – yhtiössä saksalaiset viljelijät ovat osuuskunnan jäseniä, liiketoiminta on osakeyhtiössä ja tätä yhtiötä tanskalaiset omistavat enemmistönä. Puheenjohtajan puheen jälkeen katsotaan uusi DLG.stä kertova filmi. Tanskan lisäksi on toimintaa jo 26 maassa, eniten Ruotsissa, Saksassa, Puolassa ja Baltian maissa. Uusina maina on Venäjä ja Ranska. Raaka-aineita hankitaan ympäri maailmaa. Tämä kaikki laajeneminen on tehty viimeisen kymmenen vuoden aikana.

DLG:n toimitusjohtaja Asbjörn Börsting esityksen ensimmäinen kuva kertoo tärkeimmät saavutukset: myynti noin 5,8 mrd€, tulos 50 milj€. Kokousedustajat taputtavat näille luvuille. Toisen kerran taputetaan, kun Börstingin esityksessä todetaan, että kymmenessä vuodessa DLG:stä on tullut Pohjois-Euroopan johtava maatalouskaupan toimija. Koollaan ja hyvällä menestyksellään yhtiö pystyy merkittävästi parantamaan tanskalaisten viljelijöiden taloudellista asemaa hankkiessaan tuotantopanokset markkinoiden kilpailukykyisempään hintaan ja mahdollistaa kansainvälisellä toiminnallaan tanskalaisen maatalouden tehokkaan tuotannon jatkamisen ja aseman vahvistamisen.

Vaikka esityksessä hehkutetaankin markkinaosuuksien kasvua ja tuloksia, ei kuitenkaan salata, että Puolan markkinoilla on ollut tappioitakin ja luottotappiot ovat todellinen ongelma, Saksassa kilpailu pitää marginaalit olemattomina ja että heidän menonsa Saksaan on saanut vastaiskun, että nyt saksalaiset pyrkivät kovaa myös Tanskan markkinoille. Baltiassa ei ole myöskään päästy riittävästi eteenpäin ja tällä kohtaa annetaan ymmärtää, että Baltiassa yhteistyökumppanina toimivalta ruotsalaiselta Lantmänneniltä puuttuu kansainvälisen kaupan osaamista. Ruotsissa onkin mielenkiintoinen tilanne, kun DLG tekee toisaalta tuotantopanosten ostoyhteistyötä ja Baltian maissa on yhteisyritykset, niin samanaikaisesti Ruotsin markkinoilla DLG kilpailee Lantmännenin kanssa omistamallaan Svenska Foderilla. Tällä yhtiöllä on jo Ruotsin markkinasta yli 20 %:n markkinaosuus.

Kokouksen kysymys- ja kommenttivaiheessa ei tule yhtään kriittistä puheenvuoroa. Kaikki kolme puheenvuoron käyttäjää kiittelee DLG:n hyvää onnistumista ja että strategia on ollut oikea. Kukaan ei moiti, että yhtiöön olisi jätetty liikaa tulosta tai että Tanskan rajojen ulkopuolelle tehdyt investoinnit olisivat olleet hukkaan heitettyjä vaikka ne ylittävätkin jo kotimaan investoinnit. Tuntuukin, että tanskalisille viljelijöille kansainvälinen toiminta on itsestään selvyys. Tämä asenne selittyy sillä, että tanskalaiset tarvitsevat kansainvälisiä ruokamarkkinoita, tuottavathan he viisi kertaa enemmän ruokaa kuin Tanskan markkinoille sopii. Vientiin ja kansainväliseen markkinointiin ei heikko yritys pysty.

Vuosikokous päättyy juhlaviin neljän tunnin illallisiin. Aluksi lauletaan yhteislaulu. Juhlapuheen pitää joku tanskalainen keskustasta liberaaleihin siirtynyt poliitikko, joka puolustaa kaupanvapautta ja on pettynyt siihen, että EU pyrkii rajoittamaan modernin teknologian täysimääräistä käyttöä maatalouden kehittämisessä. Vain vapaalla kaupalla ja tehokkaalla maatalousteknologialla pystytään varmistamaan tanskalaisen maatalouselinkeinon kehittyminen. Kotimaahan suuntautuneet nationalistiset populistit hän haukkuu perinpohjin ja pitää heitä Tanskan kansantalouden kehityksen jarruina.

Illan kahvi&avec vaiheessa kuullaan vielä pari kokousedustajien puheenvuoroa. Molempien puheiden sisältö on kutakuinkin sama; iloitaan siitä, että Tanskan maatalous on pärjännyt hyvin EU markkinoilla ja että heillä on käsissään sellainen yhtiö, että heidän kasvunsa on varmistettu. Molemmat näkevät tulevaisuuden maatalouden ja maatalousyrittäjien kannalta valoisana. Todettakoon, että vastaavanlaista viljelijöiden henkeä tapaa oikeastaan ainoastaan Hollannissa. Kun yrityksen numerot ovat hyvät, ei murinaakaan juuri kuulu.

Ilta päättyy vielä yhteislauluun, nyt vielä moniäänisempään kuin aloituslaulu.

Ensio Hytönen