Olet täällä

Näillä keinoilla maataloudessa ja maankäytössä saavutettaisiin merkittäviä vähennyksiä kasvihuonekaasupäästöihin

Hiilineutraali Suomi 2035 – ilmasto- ja energiapolitiikan toimet ja vaikutukset (HIISI) -hanke tuotti arviot, kuinka Suomi voisi saavuttaa kestävästi kansalliset ja Euroopan unionin ilmasto- ja energiatavoitteet vuosina 2030, 2035, 2040 ja 2050. Luonnonvarakeskus (Luke) puolestaan toteutti maataloutta ja maankäyttösektoria koskevat arviot.

Merkittävät ja kustannusvaikuttavat päästövähennykset kohdentuvat useisiin päästövähennysmahdollisuuksiin:

  • Turvepelloilla on mahdollista vähentää päästöjä tuntuvasti nostamalla vedenpintaa.
  • Peltoalaa on riittävästi käytettäväksi monenlaisiin ilmastotoimiin: huonotuottoisia ja käytöstä poistuvia viljelysmaita voidaan metsittää ja vettää ilman, että ruokaturva vaarantuu.
  • Monilajiset nurmet tuottavat hyvälaatuista satoa, ja kivennäismailla ne sitovat hiiltä maaperään. Nurmelle on kysyntää karjan rehuksi koko maassa. Alueilla, joilla on vähän eläintuotantoa, nurmelle saadaan kysyntää biokaasun tuotannon avulla.
  • Yksivuotisten kasvien viljelyssä hiilensidontatoimet, kuten kerääjä- ja maanparannuskasvit ja viljelykierrot, parantavat viljelysmaan laatua ja sitovat hiiltä maaperään.
  • Ruoka- ja rehuteollisuuden hiilineutraaliuteen pyrkivät sopimuskäytännöt vähentävät päästöjä.
  • Turvetuotannosta luopuminen luo kysyntää turvetta korvaaville kasvualustoille ja kuivikkeille, joiden raaka-aineita voidaan kasvattaa turvetuotannosta vapautuvilla aloilla korkean vedenpinnan oloissa.
  • Nautojen ruoansulatuksen metaanipäästöjä on mahdollista vähentää ruokinnan muutoksilla ja rehun lisäaineilla.
  • Metsänhoitotoimenpiteillä voidaan lisätä puuston kasvua, jolloin on mahdollista sekä lisätä puun käyttöä että kasvattaa metsien nielua.
  • Metsänlannoituksella voidaan lisätä puuston kasvua ja hiilensidontaa

Lisätoimet maksavat, mutta niillä voidaan saavuttaa kohtuuhintaisia päästövähennyksiä

Maatalouden päästöjen vähentäminen vaatii merkittäviä lisätoimia ohjauksineen ja kannustimineen. Niiden kustannukset hankkeessa lasketussa lisätoimiskenaariossa (WAM) arvioidaan olevan vuonna 2023 yhteensä noin 58 milj. €, vuonna 2030 noin 115 milj. € ja vuonna 2040 noin 137 milj. €. Kustannukset nousevat, koska märkien turvemaiden, metsitysalojen ja vuosittaisten hoitopalkkioiden kokonaismäärä kasvaa.

Kustannukset saavutettua päästövähennystonnia kohden alenevat 84 euron tasolta noin 63 euroon vuosina 2023–2040. Edullisimmat päästövähennykset saadaan turvepelloilta (noin 20 €/t CO2-ekv.) ja kalleimmat kivennäismaiden toimista ja lehmien metaanipäästöjen vähentämisestä (yli 100 €/t CO2-ekv.). Kustannuksissa on kuitenkin merkittävää, vähintään +/- 20 prosentin epävarmuutta.

Maatalouden toimilla voidaan päästä yhteensä lähes 1,8 milj. t CO2-ekv. päästövähennykseen vuoteen 2035 ja 2,2 milj. t CO2-ekv. päästövähennykseen vuoteen 2040 mennessä. Päästövähennyksestä valtaosa sijoittuu maankäyttösektorille (LULUCF-sektori). Maataloussektorin päästöt vähenevät 0,2 milj. t. CO2-ekv. vuoteen 2035 ja 0,3 milj. t CO2-ekv. vuoteen 2040 mennessä.

Nettonielun jatkuva kasvattaminen on vaikeaa, eikä onnistu ilman lisätoimia ja -panostuksia. Maankäyttösektorilla, sisältäen maa- ja metsätalouden toimet, päästään lisätoimiskenaariossa (WAM) 21–23 milj. t CO2-ekv. vuosittaiseen nettonieluun vuosina 2030–2040.

Hiilineutraali Suomi 2035 – Maankäyttö- ja maataloussektorin skenaariot -osaraportista voi lukea laajemmin Valtionneuvoston nettisivuilta.

 

Lähde: Luonnonvarakeskus (Luke) (Uutinen kokonaisuudessaan täällä.)

Kommentit

Samankaltaista sisältöä