Olet täällä

Maataloutemme kasvihuonekaasupäästöt vähennettävissä 38 prosenttia vuoteen 2050 mennessä

Luonnonvarakeskuksen (Luke) laatiman Maatalouden ilmastotiekartan mukaan Suomen maatalouden kasvihuonekaasupäästöjä on mahdollista vähentää nykyisestä 29 prosenttia vuoteen 2035 ja 38 prosenttia vuoteen 2050 mennessä ilman tuotannon supistamista. Tänään julkaistu selvitys laadittiin Maa- ja metsätalouden Keskusliiton (MTK) ja Svenska lantbrukproducenternas centralförbundin (SLC) toimeksiannosta.

Vielä suurempiinkin päästövähennyksiin on mahdollista päästä toimenpiteitä entisestään tehostamalla, vuoteen 2035 mennessä päästöleikkaukset olisivat 42 prosenttia ja vuonna 2050 ne voisivat olla 77 prosenttia.

Mikäli maataloustuotantoa jatketaan pitkälti nykyisillä käytännöillä, kasvihuonekaasupäästöt vähenisivät maataloudessa noin 5 prosenttia vuoteen 2035 ja 6 prosenttia 2050 mennessä.

Kaikissa kolmessa edellä kerrotussa suunnitelmassa oletetaan, että punaisen lihan kulutus Suomessa laskee vuoteen 2035 mennessä noin 20 prosenttia ja maidon sekä maitojalosteiden kulutus 10 prosenttia. Broilerinlihan kulutuksen odotetaan lisääntyvän 20 prosenttia. Oletuksena on, että sianlihatuotanto ei laske, mutta sen vienti lisääntyy. Lypsylehmien määrä laskisi noin 17 prosenttia ja samalla naudanlihan tuotanto pienenisi kymmenisen prosenttia.

Valtaosa vähennyksiin johtavista toimenpiteistä kohdistuu maaperään

Maatalouden päästöistä 75 prosenttia on lähtöisin maaperästä. Siksi ilmastonmuutoksen torjuntaratkaisut ja päästöjen vähennykset on kohdistettu viljelymenetelmiin ja pellonkäytön muutoksiin. 

1. Turvemaiden päästöjen merkittävä leikkaus

Suomen maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä noin 60 prosenttia tulee turvemailta ja turvemaiden osuus koko peltoalasta on 11 prosenttia. Päästöjä voidaan vähentää niin tuottavilla kuin tuottamattomillakin pelloilla, mutta päätoimet kohdistettaisiin tuottamattomien turvemaiden viljelyyn.

Turvemaiden päästöjä voivat vähentää esimerkiksi yksivuotisten kasvien vähäisempi viljely, säätösalaojitukset, ennallistaminen ja kosteikkoviljely vedenpinnan korkealla pitämisellä. Turvemaita on kuitenkin käsiteltävä paikkakohtaisesti.

MTK:n ympäristöjohtajan Liisa Pietolan mukaan turvemaiden viljelyä ei ole järkevää eikä tavoiteltavaa lopettaa kokonaan.

"Maatalouden ilmastotoimien tulee perustua tilakohtaiseen harkintaan ja niiden on oltava sosiaalisesti oikeudenmukaisia", Pietola sanoo MTK:n tiedotteessa.

Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessorin Heikki Lehtosen mukaan tuottamattomien turvemaiden osuus kaikista viljelyyn käytetyistä turvemaista on noin 13 prosenttia.

"Sieltä tulisi edullisia päästövähennyksiä, jos niitä viljelijöitä siitä palkittaisiin. Mutta nyt tilanne on se, että viljelijä menettää tuet ja häviää rahaa. Hän pitää huonotkin maat tukioikeudellisessa ojitetussa kunnossa, kun asetelma on tämä", Lehtonen sanoo.

"Ei ole välttämättä realistista ajatella, että EU:n maatalouspolitiikka kääntyy päälaelleen sen takia, että Suomessa turvemaita halutaan käyttää päästövähennyksiin. Pitää keksiä siihen muita kompensaatioita. Jos luovut maataloustuista, niin saat jotain muuta tilalle", jatkaa Lehtonen.

"Jos ei maa sovellu metsitykseen tai kosteikon perustamiseen tai säätösalaojitukseen, niin se pitäisi voida hylätä. Se on kustannustehokasta. Maanviljelijälle pitää maksaa määräaikainen aleneva kompensaatio siitä, että hän luopuu maataloustyöstä."

2. Kivennäismaiden hiilensidonnan tehostaminen

Maaperän hiilivarastoa voidaan kasvattaa kivennäismailla oikeanlaisilla viljelykierto- ja muokkausmenetelmillä, esimerkiksi tehostamalla kerääjäkasvialaa. Näin tutkimuksen mukaan kivennäismaat muuttuisivat kasvihuonekaasupäätöslähteestä nieluksi vuoteen 2035 mennessä.

"Maaperä on erilaista eri puolilla Suomea, emmekä tiedä vielä tarpeeksi eri maaperälajien hiilensidontakyvyistä. Lisätutkimusta tarvitaan, jotta tietovaje saadaan täytettyä", sanoo Lehtonen.

3. Maatalouden biokaasutuotannon lisääminen ja aurinkosähkö

Biokaasua ja aurinkoenergiaa tulee edistää uusilla ohjauksilla ja lisätuilla. Tämä tulee totetuttaa siten, että näin tuotettu energia hyödynnetään yhdessä eri toimijoiden kanssa.

Tutkimuksen mukaan maatilojen sähkönkulutuksesta olisi mahdollista kattaa tilojen itse tuottamalla aurinkosähköllä noin 8 prosenttia vuoteen 2035 mennessä ja noin 14 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Kesäkuukausina aurinkovoima akustoon yhdistettynä voisi tehdä osasta tiloja täysin sähköomavaraisia.

Maatilat voisivat tuottaa myös biokaasua lannasta ja nurmesta omaan sekä tilan ulkopuoliseen energia- ja liikennekäyttöön.

Tiekartassa epävarmuuksia

Maatalouden ilmastotiekartan suunnitelmien kokonaiskustannukset ovat noin 3–5 miljardia euroa vuoteen 2050 mennessä. Tästä noin kolmasosa tullaan tarvitsemaan tukena.

Turvemaiden muuttamisen osalta tiekartassa on Lehtosen mukaan myös "reilusti epävarmuutta".

"Me emme tiedä, kuinka iso osa Suomen turvemaalajia olevista pelloista voitaisiin ennallistaa. Tietty osa voidaan, mutta esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla isoja tasaisia peltoaukeita on vuosikymmeniä jo ojitettu. Ei sellaisia millään pystytä muuttamaan kosteikoiksi, sillä ei mistään löydy sellaista vesimäärää."

Lehtosen mukaan isoja päästövähennyksiä ei ihan helpolla tule ja ruokaa ei pysty tuottamaan ilman päästöjä. Ja vaikka kaikki turvemaat ennallistettaisiin, ei päästöistä siltikään päästäisi kokonaan eroon, sillä siinä, missä hiilidioksidipäästöistä päästäisiin eroon, tilalle tulisivat turpeen metaanipäästöt.

Lue koko "Maatalouden ilmastotiekartta" -raportti MTK:n nettisivuilta.

 

Lähteet: Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK, Maaseudun Tulevaisuus, Ilkka-Pohjalainen, Turun Sanomat

Otsikko: 

Kommentit

Samankaltaista sisältöä