Vihannesten viljelyssä maanpinta on usein ison osan vuotta paljaana, mikä lisää eroosion ja ravinnehuuhtoumien riskiä. Monista vihanneksista jää myös vain vähän kasvijätettä maaperään.

Tämä yhdessä tehokkaan maanmuokkauksen kanssa kuluttaa maan orgaanista ainesta.

Monien vihannesmaiden rakenne ja kasvukunto kaipaavatkin kohennusta.

Vihannestilojen viljelykiertoihin lisää monipuolisuutta ja kasvipeitteisyyttä

Viherlannoitus- ja kerääjäkasveja on totuttu pitämään lähinnä osana luomuvihannestilojen viljelykiertoa. Niitä voitaisiin hyödyntää kuitenkin nykyistä laajemmin myös muilla vihannestiloilla lisäämässä viljelykiertojen monipuolisuutta sekä kasvipeitteisyyttä.

Syväjuuriset ja maata kuohkeuttavat välikasvit rikkovat pellon tiivistymiä sekä parantavat maan rakennetta. Typensitojakasveilla puolestaan on mahdollista kattaa osa viljelykierron typen tarpeesta.

Maan orgaanista ainesta ja mikrobiologista aktiivisuutta saadaan lisättyä monivuotisilla viherlannoituskasvustoilla.

Kiinnostus myös ravinnehuuhtoumia vähentäviin kerääjäkasveihin sekä maata puhdistaviin saneerauskasveihin on lisääntynyt.

Kerääjäkasvit viljelyyn varhais- ja kesävihannesten jälkeen

Viherlannoituksessa lajit tai lajiseokset kannattaa valita peltolohkon ominaisuuksien mukaan. Valinta tulee tehdä myös tavoitteiden mukaan – halutaanko ensisijaisesti typensidontaa, maan rakenteen parantamista vai jotakin muuta.

Kerääjäkasveilla on tärkeä merkitys typen talteenottajina kasvukauden loppupuolella. Kerääjäkasveja suositellaankin viljeltäväksi varhais- ja kesävihannesten jälkeen tai viherlannoituskasvuston lopettamisen jälkeen. Hyvä kylvöajankohta on heinä–elokuun vaihde.

Vihannestiloilla suositaan kerääjäkasveina erityisesti viljoja, öljyretikkaa, muokkausretiisiä, sinappeja, hunajakukkaa ja raiheinää.

Tautiriski hallintaan muutamalla muistisäännöllä

Vihannesviljelyssä tulee kuitenkin olla tarkkana lajivalinnassa, jottei tule vahingossa kasvattaneeksi kasvitauti-, tuholais- tai rikkakasviriskiä.

Kasvitautiriskien takia vihannestiloille ei suositella pitkäikäisiä palkokasvustoja. Varastoitavaksi tarkoitettuja vihanneksia ei myöskään ole hyvä sijoittaa viljelykiertoon heti palkokasvien jälkeen.

Sinapit ja retikat ovat toimivia vaihtoehtoja useille vihannestiloille viljelykiertoon. Kaalikasveja viljeleville tiloille niitä ei kuitenkaan suositella möhöjuuririskin takia. Pahkahome ei yleensä ole tiloilla ongelma, kunhan kasvusto murskataan ennen kukintaa.

Ravinnetalouden hallitsemisen kannalta tärkeää on myös kasvustojen oikea-aikainen perustaminen ja lopettaminen.

Tuloksia on kerätty seuraavissa hankkeissa:

• Suomalainen kannattava ja voimistuva luomupuutarhatuotanto (MMM/Makera, v. 2013–2016
• Resurssitehokas vihannestuotanto (Maaseuturahasto, Maiju ja Yrjö Rikalan Puutarhasäätiö, v. 2016–2019)

Tuloksia esiteltiin Maataloustieteen päivillä 11.1.2018, esitelmän puhujana oli Luonnonvarakeskuksen tutkija Terhi Suojala-Ahlfors.