Kuusen juurikääpä, eli kansankielellä maannousemasieni leviää uhkaavaa vauhtia Etelä-Suomesta pohjoista kohti. Metsänomistajan kannalta kyseessä on vakava uhka, sillä tauti romahduttaa tukkileimikon arvon. Kohteesta riippuen lahoa on aina vähän, mutta pahimmillaan sitä voi olla kymmeniä prosentteja hakkuussa korjattavan puun määrästä. Juurikääpä on hyvin paikallinen, eli joissain kohdissa kuusikkoa kaikki puut ovat saastuneita, kun taas muutaman kymmenen metrin päässä juurikääpää voi olla vain vähän. Esimerkiksi happamilla ja kosteilla turvemailla juurikääpää on huomattavasti vähemmän kuin kivennäismailla. Juurikäävän leviämisen estämiseksi maanomistajan on syytä kesähakkuiden yhteydessä vaatia aina kantokäsittelyä. Siinä kantojen sahauspinnalle ruiskutetaan harmaaorvakka-sienen eläviä itiöitä tai ureaa, mitkä estävät kannon altistumisen juurikäävälle. Yleisesti luullaan, että juurikääpä leviää vain kuitupuukokoisten puiden kannoista, mutta tuoreiden selvitysten mukaan leviäminen voi tapahtua myös hyvinkin pienten puiden kautta. Mitä tehdä jos omassa metsässä juurikäävän aiheuttamaa lahoa on kuusikossa paljon? Yksi keino on puulajin vaihto, eli siirtyä koivulle tai männylle. Toinen vaihtoehto on hakkuun jälkeen kantojen kerääminen pois metsästä ja maanpinnan huolellinen muokkaus. Juurikääpä on viheliäinen sienitauti, sillä se kykenee elämään kannoissa ja puun juurissa vuosikymmeniä. Kulotuskaan ei välttämättä tuhoa sientä kaikista kannoista. Merkittävä saastuntariski piilee myös pois kerätyissä kannoissa, eli kantokasojen suhteen on syytä olla tarkkana. Puunkaupan yhteydessä metsänomistajan olisikin vaadittava kirjallisesti, että kantokasat kerätään pois määräaikaan mennessä ja valvoa etteivät kasan pohjimmaiset kannot jää metsään. Juurikääpähän vaatii kosteutta elääkseen ja kantokasan pohjalla maata vasten sillä on ollut hyvät olosuhteet selviytyä ja levittää itiöitään lähialueelle. Mikko Mäkimattila Toimitusjohtaja Farmit Website Oy