Käytin muutamanpäivänkesälomastani polttopuiden teossa. Kotimme keskuslämmitystä voidaan käyttää sähköllä tai puupannulla, ja urakkanamme oli tehdä varastoksi ostamamme merikontti täyteen. Teimme pojan kanssa klapikoneella puita maannousemasienen vioittamista kuusitukeista, joista osa oli hyvinkin järeitä. Vaikka tukkeja katkottiin moottorisahalla pätkiksi ennen sirkkeliin nostamista, sai joskus punnertaa oikein tosissaan ennen kuin puu oli pöydällä. 14-kesäinen poika oli varmasti vielä kovemmilla tukin toisessa päässä. (Mikään ei kasvata nuorisoa niin tehokkaasti säästämään lämmintä vettä ja kodin lämpöä kuin polttopuiden tekeminen.) Illalla olimme väsyneitä ja hikisiä, mutta tyytyväisiä itseemme – kovia äijiä. Meillä oli kuitenkin käytössä vuoden 64- mallinen Massey Ferguson 35, saha- ja halkaisukoneyhdistelmä ja moottorisaha. Entä jos olisimme tehneet puut pokasahalla ja kirveellä? Kuinka kauan talven puiden tekeminen olisi kestänyt? Mietin tätä uudestaan, kun katselin kesälauantaisin televisiosta vanhoja suomalaisia elokuvia. Siis niitä, joissa näyttelee Regina Linnanheimo, Rauli Tuomi, Martti Katajisto ja Tauno Palo. Elokuvien tapahtumapaikka on melkein aina maaseutu, ja päähenkilöiden taustalla näkyy monissa kohtauksissa statisteina oikeita maatalouden ammattilaisia tekemässä heinää tai muuta työtä tai vaikka vain seisovana joukkona. Jatkuva ruumiillinen työ näkyy näistä ihmisistä heti. Ei ylipainoa kellään (jos ei koomisia isäntähahmoja tai kaupungista tulleita naismaisia maistereita oteta huomioon). Ihmisillä on posket kuopilla ja lihaksisto kuin solmuille vedettyä köyttä, kovin erilaista kuin nykyisillä kesäkadulla kävelevillä lomalaisilla. No tämä ei tietysti ole ihme: noiden elokuvien kulta-aikaan 40- ja 50 lukujen taitteessa Suomessa oli traktoreita noin 14 000, kun niitä nykyisin lienee 80 000. Käytössä olleet traktorien hevosvoimat lienevät vähintään parikymmenkertaistuneet. Loput hevosvoimat otettiin hevosten, miesten ja naisten lihaksista. Kaksi kolmasosaa työikäisistä suomalaisista teki työtä maataloudessa, ja loppuporukastakin paljon suurempi osa teki kovaa ruumiillista työtä. Kaivoin hyllystä Tammen kustantaman Suomen Taloushistorian kakkososan, ja katselin kuvia polkupyöräläheteistä, tietyömiehistä ja laudankantajista. Eivät näyttäneet lihavilta hekään. No millä energialla tämä työ sitten tehtiin? Millaista ruokaa käytettiin polttoaineena näissä töissä? Voisiko ajatella, että ruumiillinen työ kuluttaisi niin paljon energiaa ruokana, että se nykymaailmassa itse asiassa edistäisi ilmastonmuutosta enemmän kuin fossiilista polttoainetta käyttävä moottori? Onko ihmisruumis muuntosuhteeltaan tehoton? Sama Suomen taloushistoria kertoi, että vuonna 1909- 13 keskimääräinen henkeä kohti käytetty ruokamäärä näytti tältä: - viljatuotteita 270 kg - perunoita 130 kg - maitoa 200 kg - voita 20 kg - lihaa 24 kg (!) - sokeria 15 kg - kahvia 4,4 kg. Nykysuomalainen käyttää viljatuotteita alle 60 kg, perunaa 59,6 kg. Sokeria sen sijaan kuluu 35 kiloa, olutta 82 litraa, virvoitusjuomia 46 litraa, lihaa 60 kg ja niin edelleen. Kaloreita reippaasti enemmän, kulutusta selvästi vähemmän. En jaksa enää miettiä tätä surkeaa kehitystä näin lauantai-iltana. Taidan mennä katsomaan kotimaista elokuvaa ja keittämään kahvit. Pakasteessa on jäätelöäkin. Kalle Leino Agronomi MMM Heikura & Leino Oy