Sikasykli on ollut aallonpohjassa jonkin aikaa. Tuottaja ja jalostava teollisuus on vaikeuksissa. Maidontuotannon lasku on ehkä vihdoin pysähtymässä maidon hinnankorotusten vuoksi. Viljan hinta on pitkästä aikaa ollut suurempi kuin muuttuvat kustannukset, vaikka lannoitteiden ja energian hinnankorotukset taitavat leikata suurimmat katteet. Maataloustuotanto on useimmilla aloilla herkkä suhdanteille. Lopputuotteen ja tuotantopanosten hinnanmuutokset näyttävät vaihtelevan suureksi osaksi toisistaan riippumatta. Globaalit hinnanmuutokset rehuvalkuaisen, viljan, energian, maitojauheen tai sianlihan hinnassa jyräävät markkinoilla ja suomalaisen tuotantoketjun on enemmän tai vähemmän vain sopeuduttava tilanteeseen ja kestettävä jyrkät kannattavuuden vaihtelut. Tämän ovat kokeneet kaikki kotieläintuottajat, vai ovatko? On olemassa ainakin yksi kotieläintuotannon ala, joka jyrää suhdanteesta riippumatta. Ala, jolla vuosittaiset tuotannon kasvuprosentit ovat olleet kaksinumeroisia Herra ties kuinka kauan. Kyseessä on tietysti siipikarjanlihan, nimenomaan broilerin, tuotanto. Muistan hyvin, kuinka 80- ja 90 –luvun taitteessa silloinen Karjaportin hankintajohtaja totesi, että ”jos työmies syö kanaa, jommassakummassa on vika.” Samana vuonna suomessa kulutettiin 33 miljoonaa kiloa siipikarjanlihaa, tässä mukana sekä teuraskanat, joita silloin vielä käytettiin ihmisravinnoksi suurin osa ja kalkkunat, ankat ym. päälle. Vuonna 2007 pelkkään broileria syötiin Suomessa yli 80 miljoonaa kiloa, kalkkunaa 11 miljoonaa, munivia kanoja ei valitettavasti enää juuri käytetä ruoaksi. Jokainen suomalainen pistää poskeensa 17 kiloa broileria ja kalkkunaa vuodessa. Jos takavuosien lihamiehen iskulause pitäisi paikkansa, olisi viallisia työmiehiä tai kanoja todella paljon. Tällä hetkellä siipikarjanlihan kulutuksen ja tuotannon kasvu on suurempaa kuin koskaan. Kapasiteettia lisätään broileritiloilla kiivaasti. Kana syö sitä samaa kuin muutkin yksimahaiset: viljaa ja valkuaista. Molempien viime syksyn kovasta hinnannoususta huolimatta siipikarjamaailmaan ei iskenyt kriisi läheskään yhtä kovaa kuin esimerkiksi sikaan. Suuri osa hinnannoususta on ilmeisesti saatu lihan myyntihintaan. Syyt alan jatkuvaan kehittymiseen ovat tietysti monenlaiset. Yksi on ehdottomasti yleinen kansainvälinen trendi, joka on suosinut kevyeksi miellettyä kanaruokaa. Keveys, vaaleus ja mietous ovat olleet kehityssuuntia lihassa ja leivässä. Toinen syy on suomessa erittäin hyvin tehty tuotekehitys, joka on seurannut oikeasti asiakkaan tarpeita, eikä vain väittänyt niin. 80- luvun kokonaisesta pakastetusta kanasta (jonka valmistaminen oli mahdollista ainoastaan sunnuntaisin) on siirrytty todella nopeisiin ja ruoanlaittoa helpottaviin tuotteisiin, joista kiireinen lapsiperheen isä tai äiti tekee vartissa hyvän aterian arki-iltana. Luut on leikattu pois jo tehtaalla. Voittokulun kolmas syy on sopimustuotanto. Broilerintuotanto kehittyi Suomeen ilman takuuhintoja ja vientitukia. Kaikki, mitä tuotettiin, oli myytävä kannattavasti. Tämä merkitsi tuotannonohjauskeinojen kehittymistä muuta maataloutta tarkemmaksi. Broileriteurastamon ja maatilan välillä on sopimus, joka mahdollistaa tuotannon mukauttamisen markkinoinnin vaatimusten mukaiseksi niin paljon kuin se luonnon lakien mukaan on mahdollista. Kovakaan tuotantosopimus ei tietysti mahdollista tuotannon tuplaamista juhannusviikon grillisesonkiin tai pelkkien rintafileitten tuottamista koipireisien kustannuksella. Sopimustuotanto on välillisesti mahdollistanut kaikenlaista muuta hyvää: tarkkaa tuotannonseurantaa, kehittämistä ja vertailua, suurehkoja yrityskokoja ja logistiikantehokkuutta, tiukkaa tautikontrollia jne. Millähän tämä malli tuotaisiin muuhun kotieläintuotantoon? Sianlihaan? Kananmuniin? Maitoon? Tätä miettiessä ei kannata olla liian kateellinen siipikarjaväelle, he ovat hoitaneet asiansa itse. Kalle Leino Agronomi MMM Heikura & Leino Oy