Euroviisujen finaali katsottiin taas toissayönä. Itä- Eurooppa juhli jälleen kerran kuten 2000 –luvulla tapa on ollut. Perinteiset viisumaat Englanti, Irlanti, Ruotsi tai Ranska jätettiin kylmästi palkintosijojen ulkopuolelle. Syyt eivät taatusti ole musiikilliset vaan kertovat enemmän Euroopan poliittisesta lähihistoriasta, uusien valtioiden synnystä ja Neuvostoliiton hajoamisesta. Suomella on tässä tilanteessa vain kaksi mahdollisuutta voittaa Euroviisut. Ensimmäinen niistä on jakaantua pikkuvaltioiksi kuten Jugoslavia aikanaan. Jatkossa sitten kisoihin osallistuvat itsenäiset Häme, Uusimaa, Varsinais-Suomi, Pohjanmaa, Lappi ym. äänestävät toinen toisiaan ja pistesaalis on mahtava. Serbia, Montenegro, Kroatia, Makedonia ja Bosnia ja Herzegovina menestyvät tällä menetelmällä. Toinen, toivottavampi, keino on tehdä kappale, joka miellyttää jotain tarkoin rajattua kohderyhmää, laulu jota jokaisen rajattuun joukkoon kuuluvan on ”pakko” äänestää. Silloin voi käydä niin, että lojaalisuus tyylisuunnalle ylittää kansalliset sympatiat. Suomi pääsi tänä vuonna todennäköisesti jatkoon siksi, että Euroopan hevirokkarit äänestivät Teräsbetonia. Kymmenen vuotta sitten Israelin Dana Internationalin äänestivät voittoon eurooppalaiset transvestiitit. Tämä on klassinen markkinoinnillinen perusoppi. Tuote – oli se sitten laulu tai mikä muu tuote tahansa - pitää suunnata niin kapealle ihmisryhmälle, että se voidaan tehdä tässä kohderyhmässään ylivoimaiseksi. Mikähän siinä on, että tämän tajuaminen on esimerkiksi meikäläisessä elintarvikkeiden markkinoinnissa niin vaikeaa? Miksi elokuvat, autot, aikakauslehdet, kirjat ja jopa Fiskarsin puutarhasakset on kohdistettu erikseen naisille, miehille nuorisolle jne. Elintarvikkeissa tällainen kohderyhmäajattelu on selvästi harvinaisempaa. Ruokaesimerkkien miettiminen on yllättävän vaikeaa: No ainakin Coca-Cola Zeron koko konsepti on tehty nuorille miehille. Valio on onnistunut tuomaan markkinoille laktoosi-intoleranteille suunnatun maitojuoman joka maistuu kohtuullisen hyvältä. Laitilan Kukko-olutta voivat juoda keliakiasta kärsivät. Juniori- ja seniori-ikäisille kissoille on omat ruokansa. McDonald’s -ravintolaketju on kohdistanut markkinointiaan lapsiperheille. Mitä vielä? Tietyt suklaa- tai jäätelömerkit on selvästi suunnattu enimmäkseen naisväelle. Perinteiset lenkkimakkarat ilmeisesti taas miehille. Olisiko markkinoinnin kohdentamisessa mahdollisuuksia myös maatiloille? Joku markkinointiasiantuntija totesi taannoin, että jos maatilamatkailutila pystyy tarjoamaan perhokalastusmahdollisuuden pyörätuolia tarvitseville ihmisille, markkinat ovat välittömästi maailmanlaajuiset. Tämä rajaus voi olla vähän turhan tiukka, mutta mahdollisuuksia rohkeampaan kohdentamiseen varmasti löytyisi. Kalle Leino agronomi MMM Heikura & Leino Oy