Matkustin lauantaina 3.5 junalla Helsinkiin. Katselin ulos ikkunasta keväistä maisemaa ja koin pienen yllätyksen. Oletin lähtiessäni jotenkin vaistomaisesti että tältä Suomen parhaiden peltojen läpi kulkevalta radanpätkältä näkyisi kylvökoneiden äkeiden ja telikärryjen armeijoita. Vielä mitä. Näin koko matkalla yhteensä alle kymmenen traktoria peltotyössä. Ensimmäisen bongasin horisontissa Perniön aukeilla pölypilvien ympäröiminä. Peräkärryjä näkyi tasan yksi samoin nostolaitekylvökoneita. Jyriä veti perässään samoin yksi traktori. Ehkä junan toisen puolen ikkunoista olisi sitten ollut paremmat näköalat. En tosin usko sitä. Ehkä kylvötöiden huippukohta rantaradan ympäristössä oli myös jo ohitettu. Se lienee todennäköisempää, mutta ei selitä ilmiötä kokonaan. Vastaus varmaan on pikemminkin koneissa, joita pelloilla työskenteli. Ne traktorit, jotka näin läheltä, näyttivät olevan tehoiltaan puolentoista sadan hevosvoiman molemmin puolin. Kylvökoneet vaikuttivat olevan kaikki (siis sitä yhtä lukuun ottamatta) noin 2,5- 4 metriä leveiltä suorakylvökoneilta. Toista se oli vanhoina hyvinä aikoina 90- luvun alussa. Noin vuosikymmenessä kevättöistä on kadonnut kokonaisia työvaiheita: kyntö ei enää ole läheskään itsestäänselvyys. Maa muokataan kerralla lautasmuokkaimella. Leveä suorakylvökone työntää siemenen maahan ilman sen merkillisempää äestystä. Varsinais- Suomen savisia maalajeja - joiden viljelykierto oli yksipuolinen vilja - äestettiin takavuosina s- piikkiäkeellä hyvinkin kolmeen neljään kertaan jotta muokkauskerroksen raja saatiin riittävän tasaiseksi. Kylvökoneen perässä kulki jyrä jolla maa lopulta tiivistettiin siemenen päälle. Työvaiheita oli siis keväisin 5 – 6 ilman kyntöäkin, nykyisin ehkä kaksi. Ilmiötä vahvistaa ainakin kotieläintiloilla selvästi yleistynyt urakointityön käyttö. Pellolla näkyvät hienot koneet voivat kylvää tai levittää lietelantaa useamman tilan toimeksiannosta. Viljan kallistumisesta huolimatta viljan viljely on hyvin lyhyessä ajassa muuttunut ratkaisevasti. Avotraktorissa ruskettunut kylvömies ei enää punnerra lannoitesäkkejä peräkärrystä tai trukkilavasta kylvökoneen päälle moniviikkoisessa raskaassa ponnistuksessa. Apumiehiä äestykseen tai poikia jyrätraktoriin ei tarvita enää ollenkaan. Tänä päivänä isossa John Deeressä istuva kylvömies kuuntelee radio Novaa tai MP3- soitinta. Päässä ei enää ole auringolta ja pölyltä suojaavaa lippalakkia vaan hiusgeeliä. Toukotyötä ei tehdä koko kuukautta yötä päivää vaan viikko tai pidennetty viikonloppu. Viljanviljely on sivutoimi kotieläintiloille tai työssä tilan ulkopuolella käyville palkansaajille. 100 hehtaarin tilan toukotyöt tehdään sivutoimisesti vappuviikonloppuna tai pari ylimääräistä lomapäivää uhraamalla. Onko viljanviljely seuraamassa metsätyön esimerkkiä? Kalliit urakointikoneketjut työskentelevät ylivoimaisen tehokkaasti ja hoitelevat asiakkaan toukotyöt puolessa päivässä kuten metsäkoneurakoitsija tyypillisen leimikon? Isännän linja viljanviljelyä tehdään, jos työlle ei ole vaihtoehtoista käyttöä? Tuskin sentään. Peltotyö on eri tavalla otolliseen aikaan sidottu kuin puunkorjuu tai –istutus. Mutta pitkälle siihen suuntaan olla kyllä menossa. Kalle Leino agronomi MMM Heikura & Leino Oy