Aikanaan suomalaisia liikemiehiä käskettiin välttää poliittisesti arkoja aiheita ulkomaalaisten kanssa keskustellessa. Uskonnosta, politiikasta jne. ei saanut puhua. Jalkapallo oli aiheena hyvä, samoin kuulemma sää. Niin muuttuu maailma. Voiko poliittisempaa keskustelunaihetta nykyään enää olla kuin säätila? Eikä varmaan yleisempääkään ainakaan lehdistössä. Tämän päivän lehdet ovat hyvä esimerkki asiasta: Maaseudun Tulevaisuudessa 11.4. ilmastosta puhutaan sivulla 13, viikonvaihdeosiossa: Kirjailija Risto Isomäki on koonnut 34 keinoa estää maapallon ylikuumeneminen. Tieteissävytteisiä romaaneja tehnyt kirjailija listaa ennakkoluulottomia keinoja hiilidioksidin varastoimiseksi tai auringon valon heijastamiseksi pois maapallolta. Sivunkäännön päässä tästä jutusta kerrotaan (ilmastonmuutoksesta johtuvasta) Tansanian pitkittyneestä kuivuudesta ja sen seurauksista maasai- heimon keskuudessa. Talouselämä- aikakauslehden 11.4 numeron kannen kuva-aiheena on liikemies joka istuu lentävän hanhen selässä kuten Peukaloinen Nils Holgersson aikoinaan. Alla on luettavissa otsikko: ”Bisnesmatkailu vihertää – huono omatunto on maailman paras matkustusohjesääntö” Sisäsivuilla kerrotaan mielipidemuutoksesta liikematkaajien keskuudessa. Ruotsalainen tutkimus- ja konsulttiyhtiö Resegeometri AB on mitannut liikematkailun suuntauksia Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa, ja todennut että matkustuskäyttäytyminen on todella muuttunut. Matkoja jätetään tekemättä, junamatkailu lisääntyy ja jopa videokokoukset on oikeasti otettu yrityksissä käyttöön vuosikymmenen hehkutuksen jälkeen. Samassa Talouselämä- lehdessä tietokonevalmistaja Dell mainostaa palvelintaan 19 % alhaisemmalla sähkönkulutuksella. Uutissivulla kerrotaan vielä, että ”Kansalainen saa käskyn ilmastotalkoisiin” Tämänpäiväinen Suomen Kuvalehti jatkaa samoilla linjoilla: ”Päästöistä niskalenkki”- juttu kertoo, kuinka viisi suomalaista kuntaa – Kuhmoinen, Parikkala, Padasjoki, Mynämäki ja Uusikaupunki lähtevät leikkaamaan päästöjään selvästi nopeammin kuin mitä EU edellyttää. Intian entisestä presidentistä Abdul Kalamista kertova haastattelu painottuu sekin ilmastokysymykseen. 76 -vuotias ex- presidentti on teknologiaoptimisti. Hän uskoo mm. ydinvoiman uuteen raaka-aineeseen thoriumiin, aurinkoenergiaan ja jathropa- kasvin siemenistä puristettuun öljyyn. Tämän päälle SK tekee jutun Johanna Ikävalkosta, MTK:n ensimmäisestä ympäristöjohtajasta. Lisäksi lehden mielipidesivulla on puheenvuoro aurinkoenergiasta. Helsingin Sanomat jatkaa Vieraskynä- palstallaan aiheesta ja sarjakuvasivulla jopa ”Valtiaat” sarjakuvan piirroshahmo vertaa lihateollisuuden ja kuljetussektorin kasvihuonepäästöjä. Voisiko tästä vetää sen johtopäätöksen, että kotieläintuotteita alettaisiin vieroksua, kuten näyttäisi olevan tapahtumassa esimerkiksi lentoliikenteelle? Nämä tiedotusvälineet ovat erittäin tärkeitä vaikuttajia talouselämässä, maataloudessa ja yleensä suomalaisessa elämässä. Missään tapauksessa ne eivät edusta minkäänlaista ”vaihtoehtoista” liikettä tai näkökulmaa yhteiskuntaan. Ympäristökysymykset vyöryvät silmille lehtien sivuilta. No entä vaikuttaako tämä ympäristöuutisen tulva suomalaiseen kadunmieheen ja -naiseen oikeasti? Vaikuttaa. Vakuutuin siitä eilen, kun seurasin isien keskustelua poikien urheiluharjoitusten katsomossa. Puheenaiheet olivat sinänsä klassisia, jääkiekkoa ja autoja. Mutta kuulin miesporukan aivan tosissaan vertailevan dieselpolttoaineen ja bensiinin koko jalostusketjun yhteenlaskettuja ilmastovaikutuksia polttoainelitraa kohti! Maailman täytyy olla todella muuttumassa. Kalle Leino agronomi MMM Heikura & Leino Oy