Yara Suomi järjesti kesällä 2012 Yara Grass Prix -nurmen satokilpailun, jonka tarkoituksena oli ottaa selvää, kuinka paljon energiaa suomalaiselta nurmihehtaarilta pystyy saamaan. Kisaan valittiin mukaan 9 nautatilaa edustamaan kattavasti suomalaista karjataloutta, niin tilan koon kuin tuotantosuunnankin suhteen. Kilpailun palkintona oli kolmelle parhaalle tilalle matka Pariisiin, Sima-maatalousnäyttelyyn helmikuussa 26.2.–1.3.2013.

Yara Grass Prix -nurmikisan voittajakolmikko oli Tiina ja Jyrki Heinonen Luhangasta, Liisa ja Juha Vuorela Jalasjärveltä ja MTY Ilola Reisjärveltä. Kisa oli tiukka ja jännittävä ihan viimeisiin kiloihin asti, joten sijoittuminen kolmen parhaan joukkoon ei ollut yhdellekään tiloista itsestään selvää. Pariisiin eläimiä, koneita ja Eiffeliä katsomaan lähtivät Tiina ja Jyrki Heinonen sekä Tarmo ja Anne Ilola. Vuorelat eivät matkalle malttaneet lähteä oman navetan rakentamisen kiireiden keskellä. Lisäksi niin KoneForumissa kuin KoneAgriassakin Yaran osastolla käyneiden kesken arvoimme kaksi onnekasta matkaan lähtijää, yhden molemmista näyttelyistä. Yara Suomesta matkalle lähtivät seremoniamestareiksi Minna Toivakka, Stefan Dahlvik ja Ilkka Suur-Uski.

Matka alkoi tiistaina 26.2. Helsinki-Vantaan lentoasemalla yhteisen lounaan merkeissä. Pariisiin saavuimme iltapäivän puolella ja suuntasimme pienen kiertoajelun päätteeksi hotellille. Helmikuun lopun sää Pariisissa osoittautui odotettua kylmemmäksi ja tuuliseksi, joten villapaidalle oli tarvetta.

Hyvin nukutun yön jälkeen keskiviikkona suuntasimme katsomaan koneita Sima-näyttelyyn. Näyttely osoittautui suuremmaksi kuin ennakkoon olimme odottaneet. Halleja oli sen seitsemää sorttia ja jokaisen pinta-ala oli vähintään Jyväskylän Paviljongin kokonaisalan suuruinen. Naudoista ja nautatarvikkeista koostui yksi halli. Merkille pantavaa oli se, että tarjolla oli lypsylaitteistoja ihan kannukoneesta alkaen. Tehokkaalle lypsäjälle löytyi kannukone kahdella yksiköllä.

Suuret konevalmistajat John Deere, CNH, Acco, yms. olivat ottaneet kukin itselleen tarvitsemansa alueen. Niin suurilla valmistajilla kuin pienemmilläkin oli tarjolla joka kokoluokkaan koneita, eikä niinkään yksittäisiä suuria malleja, vaan koko liuta pienempiä karjatilan koneita. Meille reissaajille siis riitti yhdeksi päiväksi enemmän kuin tarpeeksi nähtävää ja jalat olivat illalla varmasti jokaisella tietoisia suuressa Sima-näyttelyssä käynnistä!

Toisen päivä Pariisissa jokainen käytti parhaaksi katsomallaan tavalla. Suuntasimme siis kaikki, tosin eri reittejä, kohti Champs-Élyséetä ja sen päässä odottavaa Riemukaarta. Pariisin metrot toimivat hienosti. Aikatauluja ei tarvita, seuraava tulee 5 minuutin päästä, jos et edelliseen ehtinyt. Nousimme metrotunnelista Notre Damen katedraalin kohdalla, olihan kellonsoittajan ”koti” nähtävä. Takaisin metroon ja ylös Champs-Élyséen puiston kohdalta, josta jatkoimme matkaa kävellen. Emme voineet kuin ihailla puistotyötekijöiden työn jälkeä ja arvailla, minkälaisessa loistossa alue on kesällä. Itse katu, Avenue des Champs-Élysées, on noin kaksi kilometriä pitkä. Tämän kadun varrelta löytyy autokauppoja sekä auton hintaisia käsilaukkujakin. Päivä meni kadun elämää ihmetellessä ja Pariisia tutkiessa. Riemukaarelle saavuttuamme oli jo selvää, että liikenne on vilkasta tällaisessa suurkaupungissa. Riemukaari on liikenneympyrän keskellä ja siitä lähtee 12 leveää puistokatua säteittäisesti eri suuntiin. Liikenneympyrää kun katsoo, niin sitä miettii maalaispoika, että kuka ajaa oikein.

Illaksi meille oli varattu kaupungin, ja ehkä koko Keski-Euroopan, parhaalta paikalta pöytä. Menimme nauttimaan maisemista ja hyvästä ruuasta itse Eiffel-torniin. Maisema oli näin suomalaisittain lähes Puijon tornin veroinen. Huipulla sitä oli käytävä toteamassa kuinka siellä tuulee, ja sitten ei ollut muuta suuntaa kuin alaspäin. Ruokailun aikana maisema vain parani, kun päivä muuttui pikkuhiljaa illaksi ja kaupungit valot alkoivat yksi toisensa jälkeen syttyä.

Pariisi matkamme onnistui hienosti ja aikataulut pitivät. Näimme jos jonkinlaista juttua ja saimme itse kukin elämyksiä talven keskelle. Matkustamisen haasteet osuivat myös kohdallemme. Saavuttuamme takaisin Helsinkiin totesimme matkalaukkujen jääneen Pariisiin. Laukut saapuivat pari päivää myöhässä, joten tuliaisten jako sai odottaa.