Paljon on jo kirjoitettu viljelijän myyntiosaamisesta ja katelaskelmista, mutta siltikin välillä laskelmien faktat unohtuu. Viljatilan tuotteiden myyntipuoli hoidetaan tunteella. Tällainen vaikutelma minulle ainakin välillä syntyy.

Tätä vaikutelmaa tukee vahvasti Vilja-alan yhteistyöryhmän teettämä kyselytutkimus. Koko kyselytutkimus on luettavissa VYRin sivuilta. Oma huomioni kiinnittyi tuloksissa seuraavaan kysymykseen: Mitkä ovat suurimmat esteet sille, että ette tällä hetkellä käytä viljan ja öljykasvien viljelyssä enempää viljelysopimuksia?” Kun vastauksista karsittiin pois sopimusten tarpeettomuus (=sato käytetään kotieläimille) ja vastaamatta jättäneet, jäi huomattavan isoon rooliin sopimusten tarjoaman lisäarvon puute. Viljelysopimusten ei siis koeta tarjoavan lisäarvoa viljelijän näkökulmasta. Tätä on vaikea ymmärtää ainakaan Altian puolelta, kun sopimusviljelijät ovat kuluneenakin satovuotena saaneet sopimuksella tuottamalleen ohralle keskimäärin 4 euron tärkkelyslisän. Ilman sopimusta tärkkelyslisä jää saamatta. Eli tässä esimerkissä sopimuksella on vähintäänkin + 4 euron lisäarvo. Lisäksi ajoittain toimitusten ruuhkautuessa etusijalla ovat aina sopimuksella tuotetut tärkkelysohrat.

Otsikon -1 € nousee sen sijaan usein viljelijöiden kanssa esille. Kuluvana satokautena tuo laatuvähennys on vaikuttanut viljatilitykseen vain joka neljännessä toimituksessa. Pian pari vuotta käytössä ollut laatuvähennys seulontatuloksen perusteella koetaan harmittavaksi. Ja totta kai, miinusmerkkiset lukemat ovat omasta mielestänikin mukavia vain pakastimessa sekä ulkolämpömittarissa marras-maaliskuun välisenä aikana. Tuolla seulonnan laatuhinnoittelulla pyritään kuitenkin ohjaamaan vastaanotettavan raaka-aineen laatua prosessin kannalta optimaaliseksi. Täysin samalla tavalla kuin + 4 € tärkkelyslisällä. Silti keskusteluissa pyöritään aina enemmän tuon -1 ympärillä kuin +4.

Kumpi on enemmän?