Uuden kasvukauden alkuun on meillä Suomessa pakkasen ja hankien keskellä vielä aikaa. Talvikuukaudet ovatkin oivallista viljelynsuunnittelun ja valmistautumisen aikaa. Nyt hankitaan mm. kylvösiemenet, kasvinsuojeluaineet ja lannoitteet. Ja mitäpä tulisi lannoitteiden ostosta ilman tietoa peltomaan viljavuudesta?

Suuri osa tämän päivän viljelijöistä tiedostaa viljavuustutkimuksen ratkaisevan tärkeän merkityksen viljelyn ja lannoituksen suunnittelussa. Erikoiskasviviljelyssä viljavuustutkimuksia tehdäänkin jopa vuosittain. Kuitenkin on vielä joukko viljelijöitä, joiden asenne viljavuustutkimusta kohtaan on vähintäänkin hämmentävä. Viljavuustutkimus tehdään vain, koska EU tai ympäristötukijärjestelmä sitä vaatii. Totta tietysti onkin että ympäristötukijärjestelmä hyvin pitkälti määrittelee sen, kuinka usein ja miltä alalta näytteitä on otettava. Suomi on kuitenkin ollut EU:n jäsenmaana jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan ja aikoo jäsenenä pysyä jatkossakin, joten ajatusmaailmaa myös viljavuustutkimusten osalta on syytä kääntää toiseen suuntaan: ei tehdäkään viljavuustutkimusta EU:lle eikä tarkastajalle, vaan ihan itselle, suomalaiselle ammatistaan ja osaamisestaan terveesti ylpeälle viljelijälle. Viljelijälle, joka suunnittelee ja toteuttaa lannoitukset ja kalkitukset juuri sen viljavuustutkimuksen pohjalta viiden vuoden ajan. Ja kun tuo viisi vuotta on kulunut, mitäpä jos ajateltaisiin niin, että viidessä vuodessa peltojen viljavuudessa on voinut tapahtua jotain, suuntaan tai toiseen, ja viljavuustutkimus uusitaan juuri sen takia. Ja ihan itselle, eikä sille EU:lle.

Moni viljelijä tiedostaa myös hivenravinteiden oleellisen merkityksen, kun tavoitellaan hyviä satoja. Silti yllättävän usein kuulee viljelijöiden sanovan että näytteistä halutaan vain ne analyysit, joita ympäristötukijärjestelmä vaatii tai tehdään se, mikä riittää tarkastajalle. Siis mitä? Silloin tyydytään halvimpaan ja suppeimpaan vaihtoehtoon eli perustutkimukseen ja todennäköisesti säästetään aivan väärässä kohdassa. Käsi sydämelle: kuinka moni tyytyy siihen halvimpaan ja pienimpään traktoriin, kun ollaan menossa traktoria vaihtamaan? Niinpä. Tässäkin on syytä muuttaa ajatusmaailmaa. Mitäpä jos otettaisiin jokaiselle peruslohkolle, tai ainakin niille lohkoille joilta voisi odottaa hyviä satoja, myös hivenravinteet sisältävä analyysi? Pieni satsaus kun ajatellaan lopputulosta eli parempilaatuisia ja suurempia satoja ja sitä kautta myös suurempia tuloja. Ja vielä kun viljavuustutkimuksen kustannus jakautuu usealle vuodelle, kasvukautta kohden se ei tee paljoakaan! Hivenravinteita kun on aivan turha ruiskuttaa kasvustoon pelkällä mutu-tuntumalla. Eiväthän ne lannoitteetkaan ihan ilmaisia ole. Hivenravinteita sinne, missä niistä viljavuustutkimuksen mukaan on puutetta. Esimerkiksi mangaanin tai boorin puutos pellolla, jossa pääravinteista ei ole puutetta ja pH:kin on hyvällä tasolla, pudottaa satoa tuntuvasti. Ja kyllähän se sitten puintiaikana harmittaa kun jyvät ja sadon määrä jäävät pieniksi. Kotieläintiloilla kannattaa myös muistaa, että kotoisista rehuista saatuna kivennäis- ja hivenaineet imeytyvätkin paremmin ja kustannustehokkaammin kuin kivennäisrehuista.

Myös näytteenoton ajankohtaa kannattaa miettiä, jotta viljavuustutkimuksesta saa parhaan hyödyn. Yleensä näytteenotto on järkevintä ajoittaa syystöiden yhteyteen, kuten varmasti aika moni viljelijä tekeekin. Kun ottaa traktoriin maanäytekairan ja näyterasiat mukaan, tulevat näytteet kerättyä siinä syystöiden ohella jo aika monelta lohkolta. Tuolloin on syytä siirtää ajatukset kohti seuraavaa kasvukautta: mitkä ovat ne parhaat pellot, miltä pelloilta olisi voinut odottaa enemmän, mihin taas on panostettu ja sato jää silti heikoksi? Näille lohkoille kannattaa seuraavalla kerralla tilata laajempi, hivenravinteet sisältävä viljavuustutkimus ja ensi keväänä käsillä onkin tutkittua tietoa ja lannoitus päästään toteuttamaan tarkasti kasvien tarpeen mukaan. Talvella on hyvin aikaa suunnittelulle ja lannoitteiden tilaamiselle – ja juuri tarpeen mukaan.