Olet täällä

Mitä jos kiimojen seuraaminen olisikin helppoa ja nopeaa?

Koska hyvin harvassa nykykarjassa on sonni paikalla, pitää ihmisen havaita kiima ja siementää lehmä. Lehmän saaminen tiineeksi ei kuitenkaan ole aina helppoa, sillä vuosikymmenten jalostustyön tuloksena on lehmistämme toki tullut tuottoisia, mutta samalla erilaiset tiinehtymisongelmat ovat lisääntyneet. 

Suurin haaste tiinehtymisen kannalta on kiimojen havaitseminen. Tutkimusten (mm. Dobson et al., 2008) mukaan viimeisten 30–50 vuoden aikana seisovaa kiimaa näyttävien lehmien osuus on laskenut 80 prosentista 50 prosenttiin. Samalla kiimanmerkit ovat heikentyneet ja kiiman kesto lyhentynyt 15 tunnista 5 tuntiin. Siksi kiimojen havaitsemisesta on tullut todellista salapoliisityötä eikä paraskaan karjasilmä näe kaikkia kiimoja. Hankalasti havaittavat kiimat yhdistettynä karjakoon kasvuun ovat nostaneet erilaiset kiimantarkkailun apuvälineet entistäkin tärkeämpään asemaan.

Hyvä hedelmällisyys on kannattavuuden avain

Tilan kannattavuuden kannalta on ensiarvoisen tärkeää saada lehmät tiineiksi oikeaan aikaan. Eri puolilla maailmaa tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että lepokauden jälkeisistä tyhjäpäivistä aiheutuva tappio on 2–5 € euroa lehmää kohti päivässä. Esimerkiksi sadan lehmän tilalla keskimääräisen poikimavälin pidentyminen 390 päivästä 410 päivään voi pienentää tilan taloudellista tulosta 4 000-10 000 eurolla.

Kiimantarkkailuun on saatavilla erilaisia apuvälineitä, jotka helpottavat kiimojen tunnistamista. Automaattisista apuvälineistä aktiivisuusmittaus toimii hyvin nuorkarjalla, koska niiden kiimakäyttäytyminen on yleensä voimakasta. Sitä vastoin isolla osalla lehmistä kiimakäyttäytyminen voi olla niin vähäistä, ettei niiden aktiivisuudessa havaita muutoksia.

Varmimmin kiimat voidaan tilalla havaita seuraamalla lehmän progesteronihormonitasoa. DeLaval DelPro –ohjelma yhdessä VMS V310 lypsyrobotin tai Herd Navigator™ -järjestelmän tuottaman tiedon kanssa voi havaita yli 95% kiimoista, koska se hyödyntää maidon progesteronipitoisuuden mittausta yhdistettynä lehmien lisääntymistietoihin.

Progesteroni lisääntymiselinten toiminnan biomarkkerina

Monet hormonit vaikuttavat lisääntymiseen suoraan ja epäsuorasti. Suoraan vaikuttavat hormonit ovat hypotalamuksen erittämä gonadotropiinia vapauttava hormoni (GnRH), aivolisäkkeen erittämä follikkeleja stimuloiva hormoni (FSH) ja luteinisoiva hormoni (LH), follikkelien erittämät estrogeenit, keltarauhasen erittämä progesteroni ja kohdun sisäpuolisen limakalvon erittämät prostaglandiinit (PGF2α). Jokaisella näistä hormoneista on eri tehtävä ja vaikutus muihin hormoneihin lehmän koko lisääntymiskierron ajan.

Lehmällä progesteronipitoisuus laskee keskimäärin yli vuorokautta aiemmin kuin kiiman ulkoiset oireet aiheuttavan estradiolin eritys nousee. Siksi progesteronitasoa seuraamalla voidaan kiima havaita jopa yli vuorokausi aktiivisuusmittauksen antamaa hälytystä aiemmin.

Lehmän lisääntymistietojen sekä tiheän ja jatkuvan progesteronimittauksen ansiosta DelPro –ohjelma kertoo myös hiljaiset kiimat, mahdolliset hedelmällisyyshäiriöt, varhaisluomiset ja tiineydet.

Progesteronitason seuraamiseen perustuva järjestelmä helpottaa lehmien saamista tiineiksi ajallaan ja siksi sen avulla voidaan parantaa merkittävästi tilan taloudellista tulosta. Toisaalta järjestelmä mahdollistaa myös tarkoituksenmukaisen siemennysajankohdan siirtämisen ilman pelkoa siitä, että seuraavaa kiimaa ei havaittaisi. Näin voidaan esimerkiksi tasoittaa poikima-ajankohtia niin, että karjassa olisi poikimisia tasaisesti ympäri vuoden tai pidentää pitkämaitoisen lehmän tuotoskautta siementämällä se normaalia ajankohtaa myöhemmin.

DeLaval DelPro –ohjelman avulla kiimojen havaitseminen voi olla helppoa ja nopeaa. Esimerkiksi siemennettävien lehmien raportilta löytyvät automaattisesti kaikki kiimahälytyksen saaneet lehmät jo 36-48 tuntia ennen optimaalista siemennysajankohtaa, kun käytössäsi on VMS V310 tai Herd Navigator -järjestelmä.  

Opi lisää DelProsta ja lehmän lisääntymistoiminnoista

Partner: 

Kommentit