Mitä viljelijä sitten pelloiltaan haluaa?

Peltojen viljely on tietenkin työtä siinä missä mikä tahansa muukin työ, jonka avulla viljelijä hankkii itselleen ja perheelleen elannon. Tähän työhön kuitenkin liittyy monia erityispiirteitä. Päätoimisella viljelijällä tavoitteena korostuu tietenkin tuotannon kannattavuus / oman palkan hankkiminen. Oman työn pitää tuoda ruoka pöytään.

Sivutoimiviljelijälle kysymys onkin osaltaan monimuotoisempi. Mikä on se ensisijainen tavoite pelloille? Väittäisin edelleen, että tavoitteena on saada peltoja viljelemällä palkan omalle työlleen ja sijoitetulle pääomalle koron. Osa-aikaviljely kuitenkin tarkoittaa sitä, että viljelijä käyttää viikonloppunsa, ilta- ja loma-aikansa peltotöiden tekemiseen – miten tämä vaikuttaa mm. viljelypäätöksiin, mitä asioita viljelijä priorisoi? Nyky-yhteiskunnassa vapaa-ajan arvostus on noussut voimakkaasti. Eikä viljelijäväestö ole tässä poikkeus. Miksi olisikaan. Valitseeko viljelijä, päätoimisuudesta riippumatta, tällöin kasvin sen työmäärän mukaan vai mahdollisimman suuren tuoton perusteella? Kun aikaa on vähän käytettävissä, niin hintasuhteet huomioiden valitaan menetelmät, kasvit ja lajikkeet, joilla käytetty aika/siitä saatava hyöty ovat sopivassa tasapainossa.

Maatalous on edelleen voimakkaassa murroksessa. Maatilojen määrä on pudonnut voimakkaasti viimeisen 20-vuoden aikana. Peltoa ei kuitenkaan ole poistunut viljelyksestä. Aktiiviviljelijät (päätoimiset/osa-aikaiset) siis hoitavat entistä isompia kokonaisuuksia. Vaikka muutos on ollut kivulias, luo tämä myös uusia mahdollisuuksia. Tilojen kasvun myötä myös suurentuneet koneet mahdollistavat tehokkaamman työnteon, mahdollisesti myös omien peltojen ulkopuolella.

Jos ja kun omaa aikaa on vähän käytössä maataloudelle, niin tällöin erittäin järkevä vaihtoehto on käyttää omilla peloillaan urakoitsijaa, joka hoitaa ne työt, joita ei itse ehdi tekemään tai johon ei ole omia koneita.

Sokerijuurikaspelloilla tämä kehitys on ottanut viime vuosina aimo harppauksen eteenpäin. Viljelijät hankkivat yhdessä uusia koneita, miettivät toimintatapoja, jotka eivät sido kaikkien aikaa samalla hetkellä. Esimerkiksi kylvökone saatetaan nyt omistaa yhdessä, mutta sitä vedetään vain yhden tilan traktorilla ja vain yhden tilan kusk(e)illa, jolloin muut voivat keskittyä omien peltojen muokkaamiseen / muiden kasvien kylvöihin. On myös esimerkkejä tilojen välisestä yhteistyöstä, joissa toinen tila kylvää molempien juurikkaat ja toinen mm. viljat. Tällöin viljelijä voi keskittyä/erikoistua täysillä yhteen tekemiseen ja työ on siten tehokkaampaa.

Suomalainen maatalous nojaa edelleen voimakkaasti perheviljelmiin ja varmasti näin tulee olemaan myös jatkossa. Se miten töitä tulevaisuudessa tehdään, tulee varmasti muuttumaan edelleen. Tilojen välinen yhteistyö ja urakointityö kasvavat varmasti. Tällöin saadaan mm. tehokkaammat ja uudemmat koneet pelloille, joilla päästää parempaan taloudelliseen tulokseen kokonaisuus huomioiden. Maatilalla myös se liikkeenjohdollinen puoli, se joka on myös työtä ja josta kuuluu saada palkkaa. Kaikkea työtä ei tehdä pelkästään pelloilla. Kun työprosessit uusiutuvat, mahdollistaa se myös monipuolisemman kasvivalikoiman viljelyn tiloilla. Kasvien, joille mm. tarvitaan kasville tyypillisiä koneita. Sokerijuurikkaan viljelyssä uudet ja tehokkaammat koneet ovat mahdollistaneet monen uuden viljelijän mukaantulon. Urakoitsija / naapuri kylvää ja mahdollisesti myös nostaa juurikkaat syksyllä aumaan, jolloin viljelijälle jää pellon muokkaus- ja ruiskutustyö. Toki iso osa tiloista tekee juurikkaaseen liittyvät peltotyöt edelleen omilla koneilla.

Vuodelle 2014 Sucroksen Säkylän tehtaan sopimusviljelijöinä aloittaa 104 uutta tilaa. Tämä on suurin lisäys pitkään aikaan. Kokonaisviljelijälukumäärämme on nyt 812 kappaletta.

Tavoitteenamme on kasvattaa voimakkaasti Säkylässä tuotetun sokerin määrää, joten haemme edelleen uusia viljelijöitä mukaan. Joten kun mietit mitä kylväisin tänään, on kannattava vaihtoehto sokerijuurikas.