Olki karkearehulisänä

Olkien sulavuuteen vaikuttavat olkilaji ja lajike, maaperä, lannoitus ja sääolot. Kauran- ja ohranoljet sulivat keskimäärin paremmin kuin vehnän ja rukiinoljet MTT:n maanlaajuisessa kokeessa vuonna 1989. Oljen alhainen rehuarvo johtuu korkeasta ligniinipitoisuudesta, joka on sitoutuneena paremmin sulaviin hiilihydraatteihin estäen niiden sulatusta. Osasyynä kauran- ja ohranoljen parempaan sulavuuteen pidetään lehtien suurempaa osuutta, koska korret sisältävät enemmän ligniiniä. Lisäksi oljen valkuais- ja kivennäisarvot ovat vähäisiä.

Olkien sulavuuteen vaikuttavat olkilaji ja lajike, maaperä, lannoitus ja sääolot. Kauran- ja ohranoljet sulivat keskimäärin paremmin kuin vehnän ja rukiinoljet MTT:n maanlaajuisessa kokeessa vuonna 1989.

Oljen alhainen rehuarvo johtuu korkeasta ligniinipitoisuudesta, joka on sitoutuneena paremmin sulaviin hiilihydraatteihin estäen niiden sulatusta. Osasyynä kauran- ja ohranoljen parempaan sulavuuteen pidetään lehtien suurempaa osuutta, koska korret sisältävät enemmän ligniiniä. Lisäksi oljen valkuais- ja kivennäisarvot ovat vähäisiä.

Ureointi parantaa oljen raakavalkuaispitoisuutta

Ureaoimalla olkea voidaan tuottaa edullista korsirehua. Urean säilöntävaikutus perustuu sen hajoamiseen ammoniakiksi. Emäksinen ammoniakki nostaa rehun pH:n 8 ja 9 välille, joka estää homeiden kasvua. Ureasäilönnässä oljen raakavalkuainen nousee 2-3 prosenttiyksikköä. Tosin nauta voi hyödyntää lisävalkuaisen ruoansulatuksessaan vain osittain. Käsitelty olki on myös maittavampaa karjalle.

Oljen säilönnässä käytettävä urealiuos valmistetaan niin, että 60 litraan haaleaa vettä liuotetaan 40 kg lannoiteureaa. Liuoksen sekoittaminen nopeuttaa urean liukenemista. Valmista liuosta käytetään olkien säilönnässä 70 - 100 litraa tuoretonnille. Sopiva oljen kosteus on 25 - 50 %. Kuivan oljen säilöntään urealiuos ei sovi.

Liuos ruiskutetaan olkimassaan paalaimen noukkijalla tai annostellaan karholle esim. puhtaalla kasvinsuojeluruiskulla. Ureoitu olkipaali on saatava muovikalvon alle viimeistään vuorokauden kuluessa liuoksen annostelusta. Aluksi olkimassa lämpenee hieman, koska urean hajoamisreaktiossa syntyy lämpöä, mutta se tasaantuu muutaman vuorokauden kuluessa.

Urea-säilötyn oljen syöttö voidaan aloittaa aikaisintaan kuukauden kuluttua säilönnästä. Sitä ennen on syytä tehdä rehuanalyysi tarkempaa ruokintasuunnitelmaa varten.

Ureasäilötty olki sopii parhaiten liha- ja joutokarjalle, joka ei ole voimakkaalla säilörehuruokinnalla. Jos ureointi onnistuu moitteettomasti, säilöttyä olkea voi syöttää myös lypsykarjalle.

Ammonoinnilla sulavampaa olkea

Olkien ammonointi on luvanvaraista toimintaa ja siksi sitä käytännössä voi tehdä vain vaadittavan tutkinnon suorittanut henkilö. Ammonointia tehdään käytännössä vähän, koska ureoinnilla saadaan sama vaikutus ja sen käyttö on helpompaa.

Ammonoitu olki sopii parhaiten korsirehuksi lihanaudoille ja emolehmille. Ammoniakki nostaa samoin kuin urea rehun pH:n 8 - 9:n välille estäen kostean oljen homehtumisen. Ammoniakkikäsittely parantaa lisäksi orgaanisen aineen ja kuidun sulavuutta parilla prosenttiyksiköllä.

Ammonoitava olki on paalattava (pyöröpaalit) puintikosteana (kosteus 25 - 50 %). Paaleihin johdetaan ammoniakkia haponkestävän pistimen avulla 30 - 35 kg oljen kuiva-ainetonnia kohden. Käsittelyssä on käytettävä suojahaalaria ja käsineitä sekä tarkoitukseen sopivilla suodattimilla varustettua kokonaamaria. Ammonointia ei voi suorittaa, jos lämpötila on alle 0 astetta.

Ammonoitujen olkien syöttö on mahdollista 6 - 8 viikon kuluttua säilönnästä. Rehua on hyvä tuulettaa pari päivää ennen syöttöä, jotta mahdollinen ammoniakin haju hälvenee.

Kommentit

Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja