Kestävien tautikantojen hallinta on monivaiheinen ketju, johon vaikuttaa moni asia. Muun muassa muokkaustapa, viljelykierto, peittausaineen valinta ja oikea käyttö sekä myöhemmin kasvukaudella tehtävät tautiruiskutukset vaikuttavat sienikantojen kehittymiseen.

Viljan peittausta tarkastaessa muutama asia on syytä huomioida resistenssinhallinnan näkökulmasta. On varmistettava, että teho viljan tauteihin kuten ohran verkkolaikkuun on hyvä viljan orastumisen aikana. Peittauksen tärkein tehtävä on varmistaa mahdollisimman hyvä viljan orastuminen. Mitä paremmin oraat kasvavat ja mitä vähemmän niissä on tauteja, sen parempi. Peittaustekniikka nousee tärkeään rooliin, jotta aine saadaan levittäytymään kunnolla siemenen pintaan. Aineiden tehot verkkolaikkuun ovat pääsääntöisesti hyviä.

Peittauksessa on hyötyä, jos tehoaineet liikkuvat vähemmän ja ovat siellä missä niitä eniten tarvitaan. Riittää, että oraat ja juuriston alkukehitys saavat suojan. Pidempiaikainen vaikutus muodostaa haasteen resistenssin hallinnan näkökulmasta. Tällöin teho alkaa helposti heiketä myöhemmin pensomisen aikana ja korrenkasvun alussa tehoainepitoisuuksien laimentuessa. Tämä mahdollistaa kestävien tautikantojen kehittymisen, koska sienitaudit alkavat kestämään tehoaineita niiden määrien alentuessa. Erityisesti lohkoilla, joilla tautipaine voi nousta nopeasti korkeaksi, riskit kasvavat. Vibrance Trio, Redigo Pro ja Seedron valmisteet varmistavat hyvän orastumisen, mutta teho ei ulotu pidemmälle. Niiden käyttö ei myöskään vaikuta kasvitautiaineiden käyttöön myöhemmin kasvukaudella. Esimerkiksi Vibrance Trion sedaksaani-tehoaine ei liiku uuteen kasvuun vaan tehoaine jää oraiden ja juuriston käytettäväksi. Valmisteen käyttö ei rajoita SDHI-tehoainetta sisältävän tautiaineen käyttöä myöhemmin kasvukaudella (Lähde: FRAC 2021).

Tämän vaiheen jälkeen kannattaa torjuntaa jatkaa rikkatorjunnan yhteydessä, jos riski tautipaineen leviämiseen on suuri. Erityisesti lohkoilla, joissa kasvaa viljaa viljan perään ja maa on kevytmuokattu tai suorakylvetty, riski tautisaastunnalle kasvaa. Resistenssin hallinnassa on järkevää käyttää esim. pelkästään triatsolia tai triatsolin ja strobin seosta kuten Delaro SC 325-valmistetta aikaisessa käsittelyssä, jos peittausaineena on käytetty SDHI-tehoainetta sisältävää valmistetta. Pääkäsittelyssä lippulehti-tähkävaiheessa voidaan käyttää SDHI-valmistetta kuten Ascra Xpro:ta tai Revytrexiä.

Vastustuskykyisten tautikantojen hallinnassa viljoilla on onnistuttu Suomessa hyvin, sillä viljelijät ovat käyttäneet eri tuotteita hyvin vastuullisesti. Siten kestäviä tautikantoja ei ole esiintynyt ainakaan merkittävimmissä määrin. Jatkossa peittausaineiden ja tautiaineiden yhteiskäyttö on suunniteltava järkevästi uusien, SDHI-tehoaineiden tultua markkinoille. Jatkuva, yksipuolinen ja pelkästään SDHI-aineisiin perustuva tautien torjuntastrategia ei ole järkevää.