Virpi Saksa
29.08.16

Märehtijöiden ja hevosten karkearehujen rehuarvolaskennan eroavuuksista

Märehtijöiden rehuarvojärjestelmä perustuu pitkäaikaiseen kotimaiseen koetimintaan ja on siksi luotettava. Ongelmana on hevosten oman rehuarvojärjestelmän puuttuminen Suomessa.

Märehtijöiden rehuarvojärjestelmä Suomessa perustuu pitkäaikaiseen koetoimintaan märehtijöiden ruuansulatuksesta, ja sitä kehitetään jatkuvasti tutkimustiedon perusteella. Koetoiminnassa rehun sulavuus määritetään pötsifistelöityjen nautojen avulla, millä tarkoitetaan avannetta eläimen kyljessä. Avanteen kautta eläimen pötsiin voidaan laittaa pienessä nailonpussissa tutkittavaa rehua ja säilyttää sitä siellä jonkin aikaa. Näin saadaan selville kuinka nopeasti kyseinen rehu hajoaa pötsissä. Tähän koetoimintaan perustuvat Luonnonvarakeskuksen julkaisemissa virallisissa rehutaulukoissa eri rehujen sulavuuskertoimet esim. raakavalkuaiselle, raakakuidulle jne.

Rehun sulavuus vaikuttaa erittäin paljon rehun energia-arvoon. Sulavuus on sitä heikompi mitä kauemmin rehun täytyy viipyä pötsissä sulaakseen. Heikko rehun sulavuus pienentää oleellisesti rehun energia-arvoa, sillä mitä pidemmän ajan rehu viipyy pötsissä, sitä vähemmän eläin voi syödä uutta rehua. Energia-arvon yksikkö oli aiemmin rehuyksikkö, mutta vuodesta 2010 alkaen on käytetty megajoulea (MJ) muuntokelpoista energiaa (ME).

Märehtijöillä rehun sisältämä valkuainen ilmoitetaan raakavalkuaisen (rv) lisäksi ohutsuolesta imeytyvänä valkuaisena (OIV) ja pötsin valkuaistaseena (PVT). OIV ilmaisee aminohappojen kokonaismäärän ja rehut, joilla on hyvä OIV -arvo, ovat arvokkaita ruokinnassa.

Käytännön ruokinnassa pyritään usein lievästi positiiviseen valkuaistaseeseen koko ruokinnan osalta. Jos ruokinnan PVT on reilusti positiivinen, on pötsissä hajoavaa valkuaista yli pötsimikrobiston tarpeen. Tällöin eläin joutuu poistamaan ylimääräisen hajoavan valkuaisen ammoniakin kautta ureaksi, mikä rasittaa elimistöä. Mikäli koko ruokinnan PVT on negatiivinen, on eläimellä valkuaisen puutetta, sillä pötsin mikrobit eivät saa tarpeeksi valkuaista elintoimintoihinsa. Tämä johtaa pötsin vajaatoimintaan ja rehunsulatuksen tehon heikkenemiseen. Optimitilanteessa pötsin valkuaistase olisikin nolla, joka tarkoittaa tilannetta missä pötsissä hajoava rehuvalkuainen riittää täyttämään pötsimikrobien typen tarpeen.

Suomessa ei ole omaa rehuarvojärjestelmää hevosille. Hevosille käytetään märehtijöiden energia-arvoa (MJ/kg ka), mikä ei anna täysin oikeaa tulosta, sillä hevonen on yksimahainen eläin eikä märehtijä kuten nauta. Hevosen ruuansulatuksessakin mikrobisto hajottaa kuitua, mutta pötsin puuttuessa se tapahtuu paksusuolessa, jossa rehun viipymisaika ei ole yhtä pitkä kuin märehtijän pötsissä. Siten rehujen sulavuudet ovat hevosella märehtijään verrattuna todellisuudessa jonkin verran heikommat. Hevosille valkuainen ilmoitetaan sulavana raakavalkuaisena (srv), joka saadaan kertomalla rehun analysoitu raakavalkuaistulos sulavuuskertoimella.

Tilaamalla Viljavuuspalvelusta hevosrehuanalyysin, saatte rehuarvot Ruotsissa käytössä olevasta hevosten omasta rehuarvojärjestelmästä. Energia-arvo ilmoitetaan muuntokelpoisena energiana (MJ) ja valkuainen sulavana raakavalkuaisena. Hevosten oma rehuarvolaskenta antaa paremmat lähtökohdat hevosten ruokinnalle kuin märehtijöiden energia-arvoon perustuva järjestelmä.

Kommentit

Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja