Antti Pesonen
26.11.12

Suuri ja mahtava...

YUG Agro2012- näyttely Venäjän Krasnodarissa tarjosi suuria koneita, paljon kontrasteja ja loppupeleissä kohtuullisen vähän oikeasti hyödyllistä suomalaisesta näkökulmasta.

Viime viikolla Etelä- Venäjän Krasnodarissa pidetty maatalousnäyttely antoi jo lentokoneen ikkunasta katsoessa mittakaavaa millaiseen tapahtumaan olen saapumassa. Koneen molemmista ikkunoista näkyi silmänkantamattomiin valtavia, täysin tasaisia, pelloiksi muokattuja alueita. Suorakulmaiset lohkot rikkoontuivat vain muutamista teistä sekä lävitseen virtaavista joista. Venäjän vilja-aitta ei ole tuulesta temmattu nimitys alueelle.

Itse messualueella suurimman huomioni veivät jättiläismäiset koneet – koneet, joiden suuruusluokasta omilla pelloillamme olisi enemmän haittaa kuin hyötyä. Mutta noilla Pohjanmaan lakeuksiakin suuremmilla aloilla 12 metrinen puimurikin on kevyttä kauraa puintien ajoissa loppuun saattamiseksi. Ja kuka sitä alle 500 hevosvoiman traktoria tosissaan edes harkitsisi?

Syystä tai toisesta messuilla oli vain kourallinen suomalaisia yrityksiä tuotteitaan/palveluitaan esittelemässä. Esimerkiksi Saksa ja Ranska olivat puolen hallin kokoisilla yhteisosastoillaan paljon paremmin esillä. Myös mm. Puolalla oli suuri, kaksikerroksinen osastonsa. Ja juuri kun viime viikolla eräässä sanomalehdessä MMM:n ylijohtaja Veli-Pekka Talvela totesi: ”Emme käsitä, miten hyvä maine suomalaisilla tuotteilla on Venäjällä. Kysymys on siitä, miten pystymme tähän ihailuun vastaamaan”.

Talvelan lausahdus kuvastaa mielestäni turhankin nöyrää luonnettamme ja toisaalta sitä, että rohkealle yrittäjälle voisi olla taivas rajana. Tarve Venäjällä on hyville laitteille kova eikä niiden hankinta jää rahasta kiinni.

Kaiken kaikkiaan vierailu oli silmät avaava sekä ammatillisessa että kulttuurisessa mielessä. Business on Venäjällä suurta ja sinne mahtuu vielä hyvin sekaan, vaikka kilpailuakin jo on. Ja oma tuntemus on, että työntekijöissä kannattaa satsata äidinkielenään venäjää puhuviin henkilöihin, sillä englanti ei noilla leveysasteilla taivu vieläkään edes nuorison suussa. Ainoastaan hotellin henkilökunta osasi kieltä jonkin verran.

Eikä Venäjällä ole koiraa karvoihin katsominen – likaiseen nahkatakkiin pukeutunut ruokkoamaton mies voi ostaa siltä seisomalta kolhoosilleen käytännössä mitä vain, jos niin haluaa. Siellä jokainen messuvieras on potentiaalinen ostaja. Toisaalta myös se sliipattu pukumies voi olla jotain aivan muuta miltä näyttää.

Kommentit

Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja