Merkkejä on esimerkiksi ylikansallisesta tuotannon erikoistumisesta eri puolille palloamme, tuotantoa siirretään halvan työvoiman tai raaka-aineen perässä ja Aasian mahti tuntuu vain kasvavan. Kuitenkin me suomalaiset tarvitsemme työmme ja ruokamme kuten tähänkin asti ja väkiluvun kasvaessa tarpeet vain lisääntyvät. Tähän tulee antaa mahdollisimman hyvät eväät ja miettiä maatalouden jatkoa laajempana osana kansainvälistä yhteiskuntaa. Tilakoot tässä ympäristössä kasvavat, niiden määrän kerrotaan eri medioissa samalla vähenevän ja tuotantosuuntia vaihdetaan. Myllerrystä riittää ja kaiken keskellä toteamme, että ruokaa ja juomaa tarvitaan yhä enemmän tyydyttämään maailman kasvavan väestön tarpeet.

Toiminta jossain määrin siis muuttaa muotoaan, mutta ei koskaan häviä. Tulevaisuuden toimintaedellytysten takaamiseksi oikea tie on laadun säilyttäminen, joka taas vaatii panostuksia, investointeja, ensiluokkaiset välineet ja tuotteet eläinten ja maan hoidossa. Haasteellinen yhtälö kustannuspaineiden alla ja väestön raju kasvu esimerkiksi Aasiassa muokkaa kotoiset markkinamme joskus tulevaisuudessa entisestään. Jo nyt on merkkejä, että miljardin kokoluokkaa olevat kansakunnat eivät kauaa tule toimeen omillaan ja mistäkö tällainen kasvava tarve tyydytetään… taatusti osin muun muassa Suomesta ja Suomessa... Olen kuullut erään yhdysvaltalaisen professorin epäilevän, että Suomen väkiluku kymmenkertaistuisi tällä vuosisadalla muuttoliikkeen takia.

Kymppitonnareita tai satatonnareita ei synny itsekseen. Hyvästä perimästä huolimatta vasikkakin tarvitsee vahvan pohjan heti syntymästään yltääkseen tulevaisuuden urotekoihin. Varmasti pysyy hengissä hieman heikomminkin eväin, silti tulevan tason varmistamisen on tutkitusti todettu vaativan panostamista nimenomaan elämän ensimetreille. Asiaa voisi verrata leikkisästi vakuuttamiseen. Kukaan ei väitä, että onnettomuus tai tulipalo tapahtuu, jos vakuutus on tai ei ole. Vanha kommentti kerran kuului: ”En minä mitään vakuutusta tarvitse, en ole niistä koskaan mitään saanut.” Johon voi esittää kysymyksen: ”Mitä haluat, että tapahtuisi, jotta saat korvauksen?” Ajatusmalli toimii maataloudessakin esimerkiksi kysyttäessä, montako tonnia halutaan vasikan tuottavan tulevaisuudessa. Kaiken keskellä on mukava todeta, että asia on laajasti tiedostettu ja muun muassa vitamiinien ja kivennäisten käyttö osana hyvää ruokintaa lisääntyy tulevan tuotannon ”vakuuttamisessa”. Samalla eri hivenaineiden käyttösuositukset ja ruokinnan sisältö sovitetaan yhä paremmin eläinten todellisen tarpeen mukaan muistaen, että esimerkiksi E-vitamiineissakin on merkittäviä eroja.

Eläinten tai viljelysmaiden tarpeet ovat yleensä tilakohtaisia, perussuosituksista sovellettavia ja mukailtavia. Ruokinnassakaan ei siis ole samantekevää, mitä syötetään, kunhan tuotteessa lukee sana vitamiini. Valinnanvaraa markkinoilla on varmasti riittävästi kaikille tulevaa rakennettaessa. Asiantuntijan apu tulee tosin entistä tärkeämmäksi, oli sitten kyse eläinten tai maan hyvinvoinnista. Muun muassa nyt ovat uusina tulleet mukaan seleeniä sisältävät nestemäiset lannoitteet, joilla kasvintuotantoon saamme jälleen uuden potkun eteenpäin. Suomalaisen ruoan ja maataloutemme korkean tason säilyttäminen vaatii tätä jatkuvaa kehitystä, jotta voimme tulevaisuudessakin puhua laadukkaasta kotimaisesta hyvää. Tämä tulevaisuus syntyy tämän päivän päätöksistä käyttäen hivenen parempia aineita ja parasta osaamistamme.