Lähes hengittämättä, hiljaa ja täysin lumoutuneena kuuntelin ruotsalaisen Nurmimestarin vm. 2013 esittelyä oman tilansa nurmenviljelystä. Se oli rautaisannos täydellisyyttä hipovaa nurmiosaamista! Siltikin… jokainen suomalainen nurmikisailija voittaisi helposti kultaa Ruotsissa!

Helmikuun alussa Nurmikonferenssissa (Vallkonferens 2014) Uppsalassa oli paikalla 240 osanottajaa, joista kymmenkunta saapui muista Pohjoismaista (3 Suomesta).

Heti ensi silmäyksellä tunnelma oli kadehdittavan hieno. Kasapäin maidontuottajia, lihakarjankasvattajia, hevosihmisiä, neuvojia, tutkijoita ym. sidosryhmien edustajia. Ständejä, esittelijöitä, isot pinot materiaalia kaikkialla. Keskustelu kävi vilkkaana sekä auditorion ulkopuolella että esitysten lomassa.

Tilaisuuden vetonaula oli Nurmimestarit (Vallmästare) vuosimallia 2014, 2013 ja 2009. He astuivat yhdessä estradille ja kertoivat nurmenviljelynsä nykyhetkestä, taustoista ja tavoitteista. Nurmen laadun suhteen tavoitteet olivat kaikilla huippuluokkaa: energiaa 11-11,5 MJ ja raakavalkuaista vähintään 150 g per kuiva-ainekilo. Nurmirehua korjattiin vähintään 3 kertaa kesässä. Se analysoitiin systemaattisesti lohkoittain ja sadoittain. Nurmiseokset olivat monipuolisia, mutta jokainen mainitsi timotein olevan se tärkein. Ruokinnan optimointi, tasaisuus ja hinta olivat kaiken a ja o.

Sadon määrää ei maininnut kukaan ennen kuin suomalaiset sitä kysyivät. Nurmihehtaarien, eläinmäärien ja tuotosten perusteella tein ennakkoarvion, että vain yksi heistä voisi lähteä suomalaisten Nurmimestareiden (Yara Grass Prix 2012 –nurmen satokilpailu) kanssa kisaan eikä voitto olisi ruotsalaiselle itsestään selvyys.

Kyseisen tilan nurmet lannoitettiin typpitasolla 290–330 kg-N/ha jaettuna neljälle sadolle. Lietelantaa käytettiin nurmien lannoituksessa maltillisesti 20 m3/ha. Nurmen keskisato oli vähintään 9 000–10 000 kg ka/ha (kahdella muulla tilalla 6 000–8 000). Se sisälsi energiaa 11–11,5 MJ ja raakavalkuaista 160–170 g per kuiva-ainekilo tasaisesti joka sadossa. Rehu säilöttiin tornisiiloihin ja säilöntäaineen käyttöä pidettiin lannoituksen lisäksi yhtenä tärkeimmistä panostuksista. Lehmien keskituotos oli hurjat 12 700 kg EKM. Siis resepti, joka hipoo täydellisyyttä (Vallkonferens 2014 rapport, s. 33).

Kahden muun tilan voitto jäi epäselvemmäksi. Ilmeisesti Ruotsissa voi saada kultamitalin, jos omaa suuren kiinnostuksen ja vahvan halun kehittää nurmenviljelyään, ilman sen tarkempia kriteereitä ja luotettavia ja vertailukelpoisia mittauksia. Näillä ”kriteereillä” suomalaiset nurmikisailijat voittaisivat ruotsalaiset 6–1 mennen tullen!