Kuumat säät ja pitenevien öiden myötä lisääntyvä kosteus kasvattavat perunan lehtipoltteen riskiä. Viime vuosina lehtipoltteen aiheuttamat satotappiot ovat Suomessa yleistyneet etenkin lohkoilla, joilla viljellään perunaa useina perättäisinä vuosina.

Lehtipoltetta aiheuttavat kaksi Alternaria-lajia, A. alternata ja A. solani. Tautia esiintyy perunakasvustoissa loppukesällä. Vioitukset näkyvät perunan lehdillä yleensä 1-2 mm laajuisina kulmikkaina, tummina laikkuina, jotka rajautuvat lehtisuoniin. Joskus laikut voivat olla myös suurempia ja kehämäisiä, joissa vaaleamman ja tummemman ruskeat kehät vuorottelevat. Laikkujen levitessä lehdet ruskistuvat ja voivat tuhoutua kokonaan. Oireet ilmaantuvat ensin vanhimpiin alalehtiin. Kun kasvusto vanhenee ja tuleentuminen lähestyy, riski lehtipoltetartunnalle kasvaa.

Molemmat taudinaiheuttajat lisääntyvät ja leviävät suvuttomien kuromaitiöiden avulla, joiden muodostus on voimakkainta lämpötilan ollessa 20-24 °C. Itiöiden muodostuminen vaatii myös sopivaa kosteutta sekä valon ja pimeän vaihtelua, minkä vuosi tautia alkaa esiintyä loppukesällä öiden pidentyessä. Itiöt säilyvät satojätteessä 1-2 vuotta, joten riski taudin leviämiselle on suurin lohkoilla, joilla perunaa viljellään peräkkäisinä vuosina. Itiöt leviävät helposti myös tuulen mukana uusille alueille.

Ruttoruiskutuksen yhteydessä tehty Narita-käsittely käyttömäärällä 0,4 l/ha antaa hyvän suojan lehtipoltetta vastaan. Narita (tehoaine difenokonatsoli) soveltuu hyvin loppuvaiheen ruiskutuksiin, sillä se ei viivästytä tärkkelyksen muodostumista. Narita soveltuu tankkiseoksiin kaikkien ruttoaineiden kanssa, ja käytettäväksi myös pohjavesialueilla. Jos säätyyppi jatkuu vähäsateisena, myös Dithane antaa hyvän lehtipoltesuojan ja on hyvä lisä ruiskutusohjelmaan resistenssin hallinnan kannalta.