Punahomeet (Fusarium-sienet) ovat maassa kasvintähteissä eläviä yleisiä taudinaiheuttajia, jotka suosiollisten sääolojen myötä aiheuttavat viljoilla tyvitautia ja punahometta tähkiin. Punahomeet tuottavat sekä ihmisten että eläinten terveydelle haitallisia homemyrkkyjä eli toksiineita, kuten deoksinivalenolia (DON), T-2 ja HT-2 toksiineita sekä tsearalenonia.

Toksiinien enimmäisrajat käytössä koko EU:ssa

Elintarvikekäyttöön tarkoitetulle viljalle suurimmat sallitut toksiinien enimmäismäärät ovat olleet voimassa EU-säädösten mukaan jo vuodesta 2006 alkaen. Raja-arvot koskevat kaikkea teollisuuteen myytävää elintarvikeviljaa. Teollisuus varmistaa näihin raja-arvoihin nojaten osaltaan tuotteiden turvallisuuden analysoimalla kaikki tuotantoprosesseihin käytettävät viljaerät.

DON-toksiinin (deoksinivalenoli) raja-arvona on 1 750 µg/kg prosessoimattomalle kauralle ja 1 250 µg/kg muille prosessoimattomille viljoille. Rehuviljan osalta DON-enimmäismääränä on tällä hetkellä voimassa oleva komission suositus 8 000 µg/kg.

Hylättyjen viljaerien käyttö

Tuotantoeläimillä korkeat toksiinipitoisuudet aiheuttavat hedelmällisyyshäiriöitä, ruokahaluttomuutta ja tuotosten laskuja. Näin ollen korkean toksiinipitoisuuden takia hylättyjä viljaeriä ei kannata käyttää rehuksi. Kotieläintilojen onkin syytä varmistaa ruokintaan käytettävän viljan turvallisuus analyysein, erityisesti yksimahaisten, kuten sikojen, sekä lypsylehmien ruokinnassa. Lihanaudat ovat tuotantoeläimistä kestävimpiä toksiineille.

Hylättyjä viljaeriä ei suositella käytettävän myöskään kylvösiemeneksi, koska taudinaiheuttaja leviää kylvösiemenen mukana ja se siirtää hometoksiiniongelman seuraavalle kasvukaudelle.

Hylättyjä eriä ei myöskään kannata yrittää tarjota useampaan paikkaan, sillä jos toksiiniarvot ovat selvästi koholla, tilanne ei korjaannu uusintanäytteellä. Hylätyt, rehuksi kelpaamattomat viljaerät täytyy osoittaa mahdollisuuksien mukaan energiakäyttöön.

Näyteenotossa laistaminen ei hyödytä ketään

Näytteenotto viljaerästä analyysejä varten on tehtävä huolellisesti. Näin parannetaan viljan käyttösuunnitelmia ja vältytään ikäviltä yllätyksiltä viljan vastaanotossa ja jopa kuormien palautuksilta.

Viljaerästä on otettava riittävä määrä osanäytteitä ja sekoitettava ne huolellisesti esinäytteen edustavuuden varmistamiseksi.

Hometoksiinianalyysejä tekevät muun muassa Eurofins, Suomen Viljava Oy, NSL LAB, Luonnonvarakeskus, Ruokavirasto, sekä teollisuuden ja kaupan viljan vastaanotto.

Keinoja punahomeen hallintaan

Punahomeiden hallinnassa tärkeintä on hometoksiiniriskin pienentäminen jo pellolla. Siinä hyviä hallintakeinoja ovat viljelykierto ja siemenen peittaus. Mikäli riskitekijät kasvukaudella kasvavat suuriksi, jää viljelijän käyttöön vielä sadonkorjuuvaiheessa hallintakeinoja, kuten sadon huolellinen kuivaus.

Sadon laatua voidaan parantaa myös lajittelulla, sillä korkeat toksiinipitoisuudet ovat yleensä kevyissä, punahomeen surkastuttamissa jyvissä.

Korjaamatta jäänyt, heikkolaatuinen vilja on parasta murskata peltoon kelien kuivahdettua tai ensimmäisten pakkasten jälkeen. Jotta ei aiheuteta ongelmia seuraavalle kasvukaudelle, kyntö on paras tapa satotähteiden käsittelylle. Ensi keväänä tällaiselle lohkolle ei kannata kylvää samaa viljaa, vaan ottaa tehokas viljelykierto käyttöön.

Lähde: Vilja-alan yhteistyöryhmä VYR (Koko uutinen täällä.)