Lehmä on uskomattoman ihmeellinen ja mielenkiintoinen eläin. Ihmiselle sinänsä hyödyttömistä ja käyttökelvottomistakin aineksista se muodostaa pötsin pieneliöidensä avulla korkealaatuista ja arvokasta ravintoa. Merkittävä huomio oli se, että lehmää ruokittaessa emme oikeastaan ruokikaan lehmää, vaan sen pötsipöpöjä. Ne lehmä sitten käyttää ravinnokseen sellaisenaan tai hyödyntää niiden pötsin seinämän läpi kulkeutuvat jätteet, jotka ovat parasta mahdollista ravintoa itse lehmälle.

Mikrobit ovat tarpeellisia myös muille eläimille ja meille ihmisille. Meillä noin 1,5 kilolla suolistomikrobeja, jotka elävät omassa suolistossamme. Niillä on aivan ratkaiseva merkitys omaan hyvinvointiimme. Ne ovat välttämättömiä muun muassa immuunijärjestelmämme kehittymiseen ja vaikuttavat monella tavalla ravinnon sulatukseen ja imeytymiseen.

Uuden ’Ahaa!’ –elämyksen koin tänä keväänä koettaessani ymmärtää jotakin uusien nestemäisten kompleksilannoitteiden toimintamekanismeista. Siinä keskeiseen asemaan nousevat maan pieneliöstön ja kasvien yhteistoiminta sekä lannoitteen vaikutus tähän herkkään tasapainoon. Kasvi luovuttaa maapöpöille muun muassa sokereita ja saa vastavuoroisesti maapartikkeleista pöpöjen vapauttamia ravinteita käyttöönsä. Upeaa!

Kourallinen maata sisältää enemmän mikrobeja kuin maapallolla on ihmisiä. Niiden lajikoostumukseen, määrään ja elinvoimaisuuteen vaikutetaan muun muassa lannoituksella. Omilla valinnoillamme voimme tukea maan pieneliötoimintaa tai lamauttaa sen.

Vain pieni osa ravinteista, joita maahan lannoituksessa laitamme, tulee kasvin käyttöön saman kasvukauden aikana. Monipuolinen maaeliöstö vapauttaa ravinteita kasvin käyttöön. Oikeastaan maata lannoittaessamme ruokimme maan pieneliöitä, jotka sitten omalla toiminnallaan huolehtivat kasvien ravinteiden saannista. Tässä on upea analogia lehmän pötsiin. Mihin joutuisimmekaan ilman näitä tarpeellisia, ahkeria ja tehokkaita pikkuotuksia! Huolehtikaamme valinnoillamme heidän hyvinvoinnistaan.