Tänä keväänä ’johto’ sai vinkin, että ihmiset olisivat kiinnostuneita käymään katsomassa asiakkaita virkistyspäivänä. Valmistamme Hiven Oy:ssä monenlaisia erikoisrehuja suomalaisille kotieläintiloille ja toki tuotteitamme menee jonkin verran vientiinkin Eestiin, Ruotsiin ja Tanskaan. Työ tehtaallamme ei ole erityisen yksitoikkoista, koska kaikki työtekijämme ovat ns. moniosaajia ja työtehtävät vaihtuvat melko usein. Vaihtelua viikoittaiseen puurtamiseen joskus kuitenkin kaivataan. Teemme tuotteita kotieläimille, mutta muutama työntekijöistämme ei ollut koskaan käynyt katsomassa ’loppuasiakasta’ eli lehmää, sikaa tai muita kotieläimiä, saatikka nähnyt, miten valmistamiamme tuotteita tiloilla käytetään. Innostuin ehdotuksesta kovin ja päätimme järjestää pari tilavierailua ja samaan yhteyteen muutakin hauskaa.

Onneksi myyntipäällikkömme oli myös innostunut asiasta ja hän ottikin päävastuun reissun järjestelyistä mielellään vastaan. Päätimme vierailla lypsykarja- ja sikatilalla Somerolla. Osanotto reissuun oli runsas, joten ei muuta kuin väki perjantai-iltapäivällä bussiin ja keula kohti Someroa.

Ensimmäinen tila, jossa vierailimme oli lypsyasemalla varustettu verhoseinänavetta, jossa maitoa pukkasi tulemaan lähes sata lypsävää. Mallia navetan rakentamiseen oli haettu Kanadasta asti. Isäntäpariskunta hoiti tilaa parin palkatun työntekijän kanssa. Peltoakin tilalla oli sen verran, että tila oli rehujen osalta varsin omavarainen. Lehmillä oli nykymallin mukaisesti aperuokinta. Vasikat hoidettiin modernisti igluissa. Mitään turhaa tilalla ei syötetty. Iloksemme joitakin valmistamiamme tuotteitamme näytti olevan eläinten saatavilla.

Toinen vierailumme kohde oli isohko yhdistelmäsikala. Tilalla oli hyvin monenlaista ruokintaa. Pääasiassa rehu sekoitettiin itse erilaisista rehukomponenteista, mutta vaativimmissa ruokintavaiheissa, kuten pienten porsaiden ruokinnassa, turvauduttiin teolliseen täysrehuun. Isäntäväki oli todella paneutunut ruokintaan ja hallitsi varsin monipuolisen raaka-ainevalikoiman viljoista erilasiin sivutuoteliemiin. Uudenkaupungin soija tuntui kiinnostavalta vaihtoehdolta myös. Tämänkin tilan rehulistassa oli myös Hivenen tuotteita.

Oli mukavaa seurata, miten innostuneesti ja aidolla mielenkiinnolla henkilöstömme kuunteli isäntäväen kerrontaa kummallakin tilalla. Nyt oli mahdollisuus myös tutustua ’loppuasiakkaisiin’ eli eläimiin ja niin myös suurella mielenkiinnolla tapahtui. Vasikat ja pikkuporsaat saivat suurimman huomion. Väkeemme teki suuren vaikutuksen se, miten vaativaa ja monipuolista osaamista nykypäivän tilan ja kotieläinten hoito vaatii. Pitää osata hoitaa ja ruokkia eläimet, tuntea rehuraaka-aineet, sekoitustekniikka ja muut tilan laitteet, traktorit ja työkoneet ja erilaisten kasvien viljelyt jne. jne. Lisäksi pitää vielä tuntea talousasiat ja osata johtaa muita ihmisiä tehokkaasti henkilöstön tarpeet huomioiden. Melkoinen lista taitoja! Ja kaiken päälle isäntäväen sitoutuneisuus on 24/7. Enpä tiedä muuta ammattia, jossa niin monipuolista osaamista tarvitaan. Arvostus asiakasta kohtaan henkilöstössämme on aina ollut hyvällä tasolla, mutta nyt se kasvoi entisestään. Palaute vierailuista oli pelkästään positiivista.

Olin aistivinani, että myös tilalliset arvostivat sitä, että tehtaan väki on kiinnostunut asiakkaastaan niin paljon, että haluaa tulla tutustumaan paikan päälle tilan asioihin. Uskon, että hyöty ja ilo vierailuista oli molemminpuolista. Kannustan muitakin yrityksiä rohkeasti vierailemaan henkilöstön kanssa asiakkaissa, jos se vaan suinkin on mahdollista. Luulenpa, että työmotivaatio parani sekä isännillä että vierailla.

Yhteiset virkistävät iltapäivämme tapaavat päättyä illalliseen. Ja niin se päättyi nytkin. Ja oikein hyvään sellaiseen. Sitä ennen olimme saunoneet ja osallistuneet joukkuein Eerikkilän urheiluopiston Eerikkilä Racing tapahtumaan. Se sisälsi mukavia leikkimielisiä kilpailuja, joissa vaadittiin hieman taitoa, nokkeluutta ja ryhmän yhteispeliä. Potkimme palloa, ratkoimme labyrintin arvoitusta, ammuimme jousella ja lopuksi yritimme rakentaa suurikokoisen ’Pirunnyrkin’ porukalla. Neljän hengen ryhmissä pähkimme 7 minuuttia muutaman parrunpätkän kanssa saamatta mitään järkevää aikaan. Masentavaa! Pirunnyrkki jäi kasaamatta. Myöhemmin olen huomannut, että työpaikkamme kaffehuoneen pöydälle on ilmestynyt sellaisen pienoismalli. On sen kuulemma joku jo kasannutkin. Taisi jäädä jotakuta muutakin ratkaisematon tehtävä kismittämään. Uskallan ilomielin suositella Eerikkilää yritysten virkistyspäivän viettopaikaksi. Palvelu pelaa. Käykääpä kokemassa ja virkistymässä!

Hyvää alkavaa kesää toivottaen

Timo Lehtimäki