Vilja-alan yhteistyöryhmä VYR selvitti kauralajikkeiden DON-pitoisuuksia Suomessa kaupan ja teollisuuden vastaanottonäytteistä vuosilta 2014-2016. Mukana oli runsaat 12 200 kauranäytettä. Tulokset on koottu oheiseen taulukkoon.

Yhteenvetoon otettiin mukaan vain sellaiset kauralajikkeet, joista oli vähintään 10 näytettä. Mittaustulokset saatiin kaupan ja teollisuuden itse tekemistä pika-analyyseistä. Analyysimenetelmät vaihtelivat yrityksittäin. Aineiston tilastollisesta käsittelystä vastasi Luonnonvarakeskus Luke. Tulos on esitetty mediaanilukuna eli tulosjoukon keskimmäisenä arvona.

Lajiketaulukosta ei voida vetää johtopäätöksiä kauralajikkeiden kestävyydestä punahomeen toksiineihin, koska tiedetään, että kestäviä kauralajikkeita ei ole. Toksiinien esiintymiseen vaikuttavat eniten sääolosuhteet. Jokaisessa lajikkeessa voi esiintyä yksittäisiä korkeita tai matalia pitoisuuksia. Viljelyolot ja -alue vaikuttavat myös enemmän sellaisten lajikkeiden kohdalla, joilla näytemäärä on vähäinen.

Herkkyyseroja kauralajikkeiden välillä voidaan kuitenkin nähdä eri vuosina. Esimerkiksi vuonna 2016, kun punahomeen toksiineita havaittiin paljon, lajikkeiden välillä on nähtävissä enemmän eroja kuin riskittömämpänä vuonna 2014.

Punahomeen toksiineita voidaan hallita parhaiten viljelyteknisin keinoin, joista merkittävimpiä ovat terveen, kunnostetun ja peitatun kylvösiemenen käyttö, viljelykierto, ja elinvoimaisen, ravinnetilaltaan tasapainoisen kasvuston aikaansaaminen.

Kaikista varotoimista huolimatta saattaa riskivuosina esiintyä toksiineita. Punahomeen pääasiallinen tartunta tapahtuu kauran kukinta-aikana. Mikäli sääolosuhteet ovat taudille suosiolliset, punahomeen tartunta on myös mahdollista sadonkorjuuta edeltävinä viikkoina.

Toksiiniriskiä voidaan hajauttaa valitsemalla eri kasvuajan lajikkeita sekä rytmittämällä kylvöaikaa. Näin taataan aikaisten lajikkeiden hyvä laatu sekä pienennetään sääolosuhteista aiheutuvaa riskiä.

Lähde: Vilja-alan yhteistyöryhmä VYR