Lannoitus

Avomaan kurkku sekä kurpitsat ovat kylmänarkoja kasveja; niiden istutus kannatta tehdä vasta yöhallojen loputtua. Kylmänarkuudesta johtuen ei viljelyä suositella alavilla paikoilla (eloperäiset maat). Nämä kasvit vaativat ravinteita tasaisesti koko kasvukauden ajan. Varsinkin sadonmuodostuksen aikaan typen puutos aiheuttaa kukintojen abortoitumista. Kaliumin, kalsiumin ja magnesiumin puutokset voivat aiheuttaa kasvuhäiriöitä ja sitä kautta laatutappioita. Jos viljelet avomaan kurkkua tai kurpitsoja muovikatteessa ilman tihkukastelua, on suositeltavaa käyttää lannoitukseen Puutarhan Kesto Y:tä, joka sisältää kestotyppeä.

Avomaankurkun ja kurpitsojen kastelulannoitus on yleistymässä. Tässä viljelymenetelmässä lannoituksen suunnittelu poikkeaa jonkin verran perinteisestä viljelystä. Perustamislannoituksessa on järkevää antaa noin puolet arvioidusta typen- ja kaliumintarpeesta, fosfori ja hivenravinteet kannattaa antaa kaikki. Kasvukaudella on suositeltavaa antaa kastelulannoituksena typpeä, kaliumia ja kalsiumia. Tarvittaessa kasvukaudella voidaan toki antaa kaikkia ravinteita.

Avomaan kurkun ja kurpitsojen typpi-, fosfori- ja kaliumlannoitussuositukset

Lisätyppilannoitus kasvukaudella kastelulannoituksena

Lisälannoitukseen on suositeltavaa käyttää Krista-K ja Kastelukalkkisalpietari seosta (sekoitustaulukko, pdf-tiedosto). Nämä lannoitteet voidaan sekoittaa samaan emoliuosastiaan halutuissa suhteissa. Myös hivenravinteita voidaan sekoittaa samaan astiaan kelaatteina. Fosforia ja/tai sulfaatteja seokseen ei saa lisätä, koska ne sakkautuvat yhdessä kalsiumin kanssa. Sopiva typpi-kaliumsuhde saadaan kokonaislannoitustarpeen mukaan. On tärkeää muistaa, että avomaan kurkun sato tarvitseen kaliumia noin 1,3 kertaa enenmän kuin typpeä. Useimmiten sopivin seossuhde on puolet Kaliumnitraattia ja puolet Kastelukalkki-salpietaria.

Jos maan magnesiumtila on alle tyydyttävän tason, on tämä syytä ottaa huomioon kastelulannoituksessa. Samaan seokseen Kaliumnitraatin ja Kalkkisalpietrin lisäksi voidaan sekoittaa Magnesiumnitraatti. Tasapainoisessa lannoiteliuoksessa Magnesiumnitraatin osuus seoksesta on 10-20 %. Esimerkiksi tuhanteen litraan vettä (emoliuos) lisätään 75 kg Krista-K (kaliumnitraatti), 75 kg Kalkkisalpietaria ja 20 litraa (tai 25 kg) Magnesiumnitraattia. Lisätietoa emoliuosten valmistamisesta löydät kastelu- ja lehtilannoitus sivuilta.

Kastelulannoitus kannattaa aloittaa sadonmuodostuksen alussa. Lannoiteliuosta on suositeltavaa antaa jokaisella kastelukerralla. Tällöin sopiva lannoitepitoisuus kasteluvedessä on 0,05-0,1%. Jos lannoiteliuosta annetaan harvemmin, tulee pitoisuutta suurentaa. Lannoitusta voidaan tarkentaa odotettavissa olevan sadon mukaan. Jos seuraavalle viikolle on odotettavissa suuri sato ja kasvuolosuhteet ovat hyvät, tulee lannoitusta lisätä ja päinvastoin. Jos maan kosteutta mitataan ja lannoiteliuosta annetaan jatkuvasti, lannoituksen säätely tapahtuu automaattisesti kasvin vedenkulutuksen kautta.

Magnesium-, rikki- ja hivenlannoitus

Kurkkukasvien viljelyssä tulee kiinnittää huomiota myös riittävään magnesium-lannoitukseen. Magnesiumin puutoksen ensimmäiset oireet muistuttavat poiminnan aiheuttamaa lehtien vaalenemista ja laikkuisuutta. Vakavassa puutoksessa lehtisuonten väliset alueet muuttuvat ruskeiksi ja kuolevat. Lehtisuonet pysyvät tummanvihreinä. Puutosoireet alkavat vanhoista lehdistä.

Yleensä Puutarha-lannoitteiden sisältämät hivenravinteet riittävät turvaamaan tarvittavan hivenlannoituksen. Huomiota kannattaa silti kiinnittää booriin, sillä avomaankurkku ja kurpitsat tarvitsevat booria melko vähän ja boorimyrkytys on mahdollinen, jos maan booritaso on korkea tai arveluttan korkea. Toinen hivenravinne johon huomiota kannattaa kiinnittä on mangaani, puutosta voi esiintyä, jos maan pH on korkea.
Taulukko avomaan puutarhakasvien sivu- ja hivenravinnetarpeesta (pdf-tiedosto)