Fazerin viljanhankintajohtaja Tero Hirvi kertoi ajankohtaisessa markkinakatsauksessa, että Ukrainan vienti on sujunut tilanteeseen nähden kohtuullisesti.

”Suomessa syysvehnästä saatiin hyvä sato, ja se on pääosin myllylaatua. Kevätvehnäsato jäi keskimääräistä selvästi pienemmäksi, ja siitä iso osa päätyy rehuksi lähinnä sakoluvun vuoksi.”

Rukiin osalta on viime vuosina ollut puutetta matalasakoisesta tavarasta. Nyt sitä kertyi reippaasti.

Kauran ennakkonäytteissä noin 20 prosentissa on liian suuri DON-pitoisuus elintarvikekäyttöön.

”Kauran keskimääräistä tummempi väri ei ole ollut ongelma, koska kuorittuna väri on ollut ok”, Hirvi kertoo.

RGT Planet oli edelleen mallasohrien valtalajike

Viking Maltin hankintapäällikkö Christian Tallskog totesi, että EU:n ohratase on melko tiukka.

”Panimomallasmarkkinoilla koronan jälkeinen kysyntäpiikki on toistaiseksi ohi. Mallasohralaatuisen tavaran riittäminen on vielä kysymysmerkki.”

Kuvassa Päijät-Hämeen KM:n Ruutusatokisaan osallistuneesta joukkueesta Kalle Vuori (vas.) ja Christian Tallskog. Mukana olivat myös Jaakko Laurinen ja Heikki Peura.

Suomessa mallasohralajikkeita viljeltiin 100 000 hehtaarilla. RGT Planet on edelleen valtalajike, mutta Vanillen ala kasvoi 70 prosenttia edellisvuodesta.

Esinäytteiden mukaan panimolajikkeiden keskivalkuainen on ollut 11,7 %.

”Pellolla itäneet ovat olleet hienoinen pulma. Kaksi kolmasosaa näytteistä itää vähintään 92 %”, Tallskog kertoo.

Päijät-Hämeen Viljaklusteri täytti 20 vuotta. Juhlan kunniaksi klusterin joukkue osallistui KM:n Ruutusatokilpailuun Brienne-ohralla.

”Meillä oli käytännönläheinen viljelytapa ilman kruusailuja ja taikapölyjä”, Tallskog kertoo. Joukkue sijoittui talouskisassa neljänneksi.

Lannoituksen jakaminen on riskinhallintaa

Yaran kehitysagronomi Anna-Kaisa Salovaara kertoi kuulijoille lannoituksen jakamisesta. Yaran kyselyssä neljä vuotta sitten 30 % kertoi jakavansa lannoituksen.

Sen jälkeen määrä on varmasti kasvanut. Viime kasvukausien äärevät olot ja markkinoiden heilunnat ovat saaneet entistä useamman miettimään, miten riskiä voisi jakaa.

”Perusfilosofia on antaa sijoituksena kaikki fosfori ja kalium. Typen kanssa pelataan.”

Pensomisvaiheessa lisätypellä vaikutetaan versojen määrään.

”Mallasohralla pensomisvaiheen loppu tai korrenkasvun alku on fiksu ajankohta lisälannoitukselle”, Salovaara sanoo.

Korrenkasvuvaiheessa määräytyy toinen satokomponentti, jyvien määrä. Silloin viljan ravinteiden otto on kaikkein vilkkainta. Jos korrenkasvuvaihe kestää pitkään, vilja tuottaa paljon jyväaiheita.

”Tämä on yleisin vaihe lisälannoitukseen. Jos kylvölannoitus on ollut maltillinen, typpi voi jo tässä vaiheessa olla jokseenkin kulutettu.”

Salovaara muistuttaa, että vehnällä valkuaispitoisuus muodostuu jyvän täyttyessä. Silloin kasvilla pitää olla typpeä ja rikkiä käytettävissä.

Lisälannoituksen nyrkkisääntö on tuttu: kaksi kolmannesta typestä kylvössä, loput kasvukauden mukaan. Se on koetulosten mukaan osoittautunut viljelyvarmaksi menetelmäksi.

”Jos siirtyy kertalannoituksesta jaettuun, usein on tarpeen myös vaihtaa tuotevalikoimaa. Kannattaa ottaa käyttöön tuotteita, joissa on isompia fosforipitoisuuksia. Kun kylvölannoituksen määrä pienenee, fosforimäärä voi muuten jäädä pieneksi.”

Nollaruutu näyttää hyvin, miten paljon typpeä maasta mineralisoituu.

Salovaara suosittelee nollaruudun jättämistä kasvustoon. Typpeä mineralisoituu eri kasvukausina lämpötilasta ja kosteudesta riippuen erilaisia määriä – ja se vaikuttaa lisälannoitustarpeeseen. Nollaruutu kertoo tilanteesta juuri tänä vuonna.

Salovaara kertoi myös NUE-luvusta eli typen käytön tehokkuudesta. Se kuvaa, miten hyvin kasvi on onnistunut hyödyntämään typen satoon ja valkuaiseen.

”Yksinkertainen tapa laskea NUE on laskea jyväsadon typpimäärän suhde lannoitustyppeen. Luvun olisi hyvä olla yli 70 prosenttia, vähintään 50.”