Puuntuottajalle metsän eri-ikäisrakenne ei tuo lisäarvoa, mutta sen päätavoite, muutoksen välttäminen, kiinnostanee esimerkiksi pihapiiriin rajautuvan metsän hoitajaa.

Eri-ikäisrakenteisessa metsässä kasvaa eri-ikäisiä puita taimista tukkipuihin. Uutta taimikkoa on synnyttävä säännöllisesti. Pienten ja keskikokoisten puiden elinvoimasta ja toipumiskyvystä on pidettävä huolta.
Hakkuissa poistetaan lähinnä isoja puita, myös kasvatettavia puuryhmiä väljennetään. Hakkuut ovat aina luonteeltaan poimintahakkuita.
Metsäntutkimuslaitos on tutkinut eri-ikäismetsien hoitoa 15 vuotta. Tulokset ovat vaihtelevia.
Yhtä lailla ristiriitaisia ovat myös Ruotsin ja Norjan metsissä tehdyt tutkimukset. Niiden mukaan puuston eri-ikäisrakenne on osassa koealoista saatu ylläpidettyä, hieman yli puolessa tapauksista ei.
Tavallisessa metsänhoidossa samanikäisiä tai -kokoisia puita kasvatetaan metsiköittäin. Niillä on kiertoaika, jonka aluksi metsä uudistetaan, sitten harvennetaan, ja lopulta kypsä puusato päätehakataan.

Hakkuut 15-20
vuoden välein

Eri-ikäismetsien tutkimusta johtava tutkija Sauli Valkonen korostaa, ettei jatkuva kasvatus ole sukua yläharvennuksille, vaikka molemmissa poistetaan isoja puita.
"Yläharvennus on osa metsikön kasvatusketjua, joka loppuu päätehakkuuseen. Jatkuvan kasvatuksen metsiä ei avohakata, vaan isot puut poistetaan yksitellen."
Eri-ikäismetsässä on isoja puita aina vähemmän kuin pienempiin läpimittaluokkiin kuuluvia.
Puusto voidaan hakata eri-ikäisrakenteiseksi, jos metsikössä ennen hakkuuta on kooltaan ja iältään vaihtelevia puita. Sitten seuraa noin 20 vuoden kasvatusvaihe. Tämän jälkeen tehtävässä hakkuussa puuston rakenne pyritään palauttamaan lähtötilanteen mukaiseksi.
Valkonen arvioi, että hakkuista kertyy 60-100 kuutiota puuta, josta merkittävä osa on tukkia.
Ilman hakkuita puuston eri-ikäisrakenteisuus häviää, kun vallitussa asemassa olevat kuuset tavoittavat vähitellen valtapuuston ja varjostus estää taimettumisen.
"Tämä on taistelua metsän luontaista kehityskulkua vastaan", tutkija Sauli Valkonen toteaa.

Vain
kuusentaimia

Ratkaisevaa - ja myös epävarminta - on uusien taimien syntyminen ja elossa pysyminen. Puuston ikäjakauma kapenee, ellei uusia taimia synny.
"Niitä syntyy, mutta valtaosa kuolee nopeasti", Valkonen sanoo.
Jatkuva kasvatus muuttaa metsän kuusivaltaiseksi.
"Koealoille ei synny männyn tai koivun siementaimia juuri ollenkaan."
Jatkuvan kasvatuksen edellytykset ovat Suomessa heikommat kuin Keski-Euroopassa, jossa on varjoa sietäviä arvokkaita lehtipuita, eritoten pyökkiä. Myös saksan jalokuusi, pihta menestyy varjossa.
"Meillä kuusi on ainoa arvopuu, joka menestyy varjossa edes kohtalaisesti."
Toisaalta kuusikin on hankala puu jatkuvaan kasvatukseen. Tutkija Tuula Piri varoittaa, että eri-ikäisrakenteinen kuusikko on hyvin arka kuusia lahottavalle juurikäävälle.

20 prosentin
tuotostappio

Eri-ikäismetsänhoitoa testataan muun muassa Evolla. Osalla 1980-luvulla perustetuista koealoista on tehty toinen hakkuu kymmenisen vuotta sitten.
Järeitä kuusia oli harvakseltaan. Keski-ikäisten ja nuorten puiden elinvoima vaihteli usein surkeasta paikoin kohtalaiseen. Taimet olivat ryhmittäin. Alle kymmensenttiset valtaosin riutuneita.
Metsän aukkoinen yleisilmeen nähtyään on helppo vakuuttua Suomessa ja Norjassa tehdyistä arvioista, joiden mukaan eri-ikäismetsän tuotos hehtaarilla on noin viidenneksen pienempi kuin jatkoittain metsiä kasvatettaessa.
Toisaalta moni puun tuotantoa ei niin tärkeänä pitävä saattaisi pitää näkemästään. Metsä on peitteinen. Mustikkaa, ehkä puolukkaakin tällaisesta metsästä saisi syyspuolella komeasti.

Puuta yhä paljon
kuin ensiharvennuksella

Karuhkot mustikkatyypin metsämaat ovat helpoimpia eri-ikäisen puuston ylläpitämiseen.
"Heinittyminen on vähäistä, mikä helpottaa uusien taimien syntymistä", Valkonen toteaa.
Metsäekonomian jatko-opiskelija Henna Lyhykäinen on laskeskellut, voisiko eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatus kannattaa. Hänen mukaansa hyvään pääoman tuottoprosenttiin voidaan yltää vain kohtalaisen pienillä puustopääomilla.
Lyhykäinen laskee, että kolmen prosentin tuottovaatimus toteutuu eri-ikäismetsässä, kun hehtaarilla on puustoa vajaat 150 kuutiota. Määrä on suunnilleen sama kuin ensiharvennusmetsässä.

"Uudistaminen
ei ole ilmaista"

Jatkuvan kasvatuksen vahvimmaksi valtiksi on usein tarjottu metsän ilmaista uudistumista. Valkonen on eri mieltä.
"Jäävän puuston pääomakulut ovat eri-ikäisrakenteisen metsän uudistamiskustannuksia."
Myös metsäyhtiöiden uusi puun hinnoittelutapa heikentää jatkuvan kasvatuksen kannattavuutta. Harvennuksilta korjattavan tukin kantohinta on viitisen euroa alempi kuin päätehakkuulla.
Hinnoittelussa poimintahakkuut varmastikin rinnastettaisiin harvennuksiin, mikä merkitsisi alempaa kantohintaa, sadan kuution hakkuussa ero olisi 500 euroa.
Metsäteknologit tutkivat parhaillaan, millaisin vaurioin puuta voidaan korjata metsästä, jossa kasvaa kaikenkokoisia puita.
"Puunkorjuu on tehtävä talvella, mutta suojakelillä. Tällöin korjuuvauriot jäävät pienimmilleen", selvittää tutkija Matti Siren.
Korjuukokeita tehnyt tutkija Heikki Surakka toteaa, että eri-ikäismetsän korjuussa on käytettävä isoja tai keskikokoisia hakkuukoneita. Poistettavat puut ovat usein isoja ja ne pyritään kaatamaan ajouralle.

# MIKKO RIIKILÄ - METSÄLEHTI 10/2006