30.08.16

Maitotilallisen unelmat saavat odottaa

Kun pöydän kulmalla on suunnitelmat odottamassa, jaksaa uurastaa kohti parempia aikoja.

Maanviljely on parhaimmillaan elämäntapa ja yritys yhdessä. Jos hehku hiipuu, on syytä miettiä jatkoa vakavasti. Kun pöydän kulmalla on suunnitelmat odottamassa, jaksaa uurastaa kohti parempia aikoja.

”Maatilalla pitää uskaltaa ottaa riskejä. Kun on iso liikevaihto, myös riskit ovat suuret. Monen maatilan kassavirta on jopa keskiverto yritystä isompi. Erona on vain, että viljelijä hoitaa kaiken itse – ei ole sihteeriä eikä muutakaan avustavaa henkilökuntaa. Toimitusjohtajakin lypsää”, virnistää lohtajalainen maitotilallinen Olli Niemelä.

Niemelän tila työllistää Ollin lisäksi Anna-vaimon.

”Olen koulutukseltani muotoilija ja tein aikaisemmin käsityöopettajan töitä. Innostuin maatalon töitä niin, että kävin Kannuksessa maatalousalan koulun ja siirryin töihin omalle tilalle”, Anna kertoo.

Tila muutettiin maatalousyhtymäksi vuonna 2003 ja kaupat tehtiin 2006. Kun sukupolvenvaihdos oli hoidettu, tuli investointipäätöksen tekeminen ajankohtaiseksi. Maatalousalan koulutus ja palo maitotilan töihin siivitti nopeaan ratkaisuun uuden navetan rakentamisesta. Pihatto lypsykarjalle valmistui vuonna 2009.

Lypsyasemalla varustetussa pihatossa on 60 lypsävää ja saman verran nuorta karjaa. Tilan lehmät tuottavat keskimäärin 9 000 litraa maitoa vuodessa. Sadan hehtaarin peltoalalla kasvatetaan nurmea, ohraa ja kauraa eläinten rehuksi. Oman tilan hoidon lisäksi Olli urakoi muille naapuruston isännille.

Verraton verkosto

”Meillä on hyvä verkosto tukenamme. Siihen kuuluvat niin naapurit kuin muut viljelijät. Puhumme paljon ja viemme asioita eteenpäin. Kun työtä tehdään kahdestaan, verkostoituminen ja tilojen välinen yhteistyö, tuo kaivattuja ulkopuolisia ajatuksia. Viljelijätuttujen kanssa puhutaan niin työhön kuin muuhunkin elämänmenoon liittyvistä asioista”, Olli kertoo.

Hän kertoo muilla tiloilla urakoidessaan huomaavansa omassa toiminnassaan tekemiään virheitä. Ollin mielestä olisi tärkätä, että maatiloillakin uskallettaisiin puhua epäonnistumisista, jotta muut voisivat ottaa niistä opikseen.

Vaaranpaikkoja kaikenikäisille

Turvallisuuteen panostaminen on kiinteä osa Niemelän tilan toimintaa. Palo- ja pelastussuunnitelmien lisäksi on jouduttu miettimään lasten turvallisuutta maatilalla. Kaksi- ja neljävuotiaat tyttäret viettävät päivät kotona, joten pohdittavaa riittää pihapiirissä, jossa liikkuu isoja koneita ja navetassa asustaa suuret eläimet. Vanhempi tyttö on oppinut jo tunnistamaan isosta karjasta lehmän, joka saattaa käyttäytyä arvaamattomasti pientä ihmistä kohtaan.

”Lasten kanssa maatilalla eläminen vaatii huolellisuutta. Esimerkiksi kaivot on pidettävä kiinni”, Anna muistuttaa.

”Tulipalo ja eläinten menettäminen siinä on pahinta mitä maitotilallinen voi kohdata. Lypsykarjan jalostaminen oman mielen mukaiseksi on iso työ. Myös henkilöriskit mietityttävät. Miten selvitään, jos isäntä tai emäntä joutuu pitkäksi ajaksi sivuun tilantöistä”, Anna ja Olli pohtivat yhdestä suusta.

Vakuutusten merkitys on Niemelänkin tilalla huomattu kantapään kautta. Muutama vuosi sitten tapahtunut tapaturma tuli kalliiksi ilman asianmukaista vakuutusturvaa. Valitettavasti tänä kesänä vakuutus oli tarpeen, kun Olli poltti itsensä AIV-hapolla. Kesken kiivaimman rehunteon sattunut onnettomuus vei isännän sairaalaan ja toipuminen vaati aikaa. Tiukasta tilanteesta selvittiin naapuriavulla.

Olli kertoo pitävänsä LähiTapiolasta vakuutusyhtiönä, koska kotikunnasta löytyy konttori ja edustaja Antti Hautala tuntee ja tietää tilan asiat.

Suunnitelmat valmiina

Maidontuottajat elävät vaikeita aikoja. Monelta meinaa usko loppua.

”Jos ei jaksa eikä halua investointeihin ole, mielestäni kannattaa lopettaa. Jos palo maidontuotantoon menee, on turha jatkaa. Maanviljely on elämäntapa ja yritystoiminta yhdessä”, pohtii Olli.

Niemelän tilalla uskotaan tämän päivän tiukasta tilanteesta huolimatta tulevaan. Suunnitelmat navetan laajennuksesta ovat valmiina parempia aikoja varten.

”Haaveet saavat nyt odottaa”, Olli ja Anna tuumivat.

Teksti ja kuva:
Katariina Anttila

Kommentit

Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja