Olet täällä

Vesi ja sika

Vesi on sikojen ruokinnassa suurin yksittäinen komponentti.

Pienen porsaan (1,5 kg) ruumiinpainosta 82 % on vettä ja 9-kiloisena 53 %. Monissa eläimen fysiologisissa toiminnoissa vesi on välttämätön hyödyke. Näitä ovat kehon lämmön säätely, ravinteiden ja kuona-aineiden kuljetus, sisäeritysprosessit ja maidon tuotanto.

Eläin saa tarvitsemansa veden kolmella tavalla: juomalla, rehun mukana sekä niin sanottuna  metabolisena  vetenä. Metabolista vettä syntyy hiilihydraattien, rasvojen ja proteiinien pilkkoutuessa ruoansulatusjärjestelmässä. Vettä puolestaan häviää neljää eri reittiä: keuhkoista hengityksen mukana, haihtumalla/hikoilemalla ihon kautta, sonnassa ja virtsassa. Esimerkiksi 75 kiloinen sika haihduttaa (keuhkot, iho) noin 1 kg vettä päivässä ja 182 kiloinen emakko yli 2 kg.

Veden juontitarvetta lisäävät eräät sairaustilat kuten ripulointi ja kuumeilu sekä elimistön pyrkimys poistaa  urea ja ylimääräsuolat (suolainen, proteiinipitoinen rehu) virtsana. Muita syitä vedenjuonnin lisääntymiseen ovat sikalan sisälämpötila ja emakoilla imetysvaihe. Sikalan lämpötilan ylittäessä 30˚C on julkaistujen tutkimusten mukaan todettu hyppäyksenomainen lisäys vedenjuonnissa. Juominen lisääntyy myös jos vesi tarjotaan kehon lämpötilaa kylmempänä. Lämmitys kuluttaa energiaa ja energian tuotantoon elimistö tarvitsee vettä.

Veden vähimmäistarve on se määrä, joka tarvitaan korvaamaan tekstin alussa mainittu vesihukka, maidon mukana poistuva vesi sekä uuden solukon muodostuksen vaatima vesi. Ylisummaan voidaan todeta veden juonnilla olevan myönteinen vaikutus syöntiin ja päiväkasvuun. Tutkittaessa rehun suolapitoisuuden vaikutusta tässä suhteessa, on voitu todeta, että kun rehussa oli alle 0,2 % suolaa (ruokasuolaksi laskettuna) se vähensi vedenjuontia 20 % ja päiväkasvua 38 %.

Sikaloiden veden, niin juomaveden kuin myös liemirehun valmistukseen käytetyn veden, tulee olla mikrobiologisesti puhdasta. Vesi sisältää aina joukon haitattomia epäorgaanisia suoloja. Mikäli kuitenkin vedessä on huomattavia määriä ( yli 300 ppm ) nitraattia, osa siitä voi hapettua nitriitiksi. Nitriittipitoisen veden on eräissä tutkimuksissa todettu lisäävän sikojen kuolleisuutta.

Kunnallinen vesi täyttää hyvän veden vaatimukset. Sitä vastoin porakaivovesistä saattaa löytyä vaihtelevia pitoisuuksia epäorgaanisia aineita sekä vuodenajasta riippuen mikrobeja varsinkin enterokokkeja. Erityisesti tulisi valvoa sikalan sisätiloissa olevien kiertovesi- ja välisäiliöiden puhtautta. Pahimmassa tapauksessa niistä saattaa muodostua ongelmapesäke, joka säteilee haitallisia mikrobeja koko ruokintajärjestelmään.

Kommentit