Olet täällä

Jokainen viljelijä on ainutlaatuinen yksilö

Maanviljelijöiden käyttäytymisessä voidaan havaita erilaisia synnynnäisiä käyttäytymismalleja. Jotkut niistä, kuten traktorin ajo ja tukipapereiden täyttö, ovat niin voimakkaasti perimän ohjaamia, että niin tavanomaiset kuin luomuviljelijätkin saattavat toteuttaa niitä hyvinkin samalla tavalla. Myös alan sanasto, kuten traktorien merkit ja ominaisuudet, ovat asioita, jotka lähes kaikki viljelijät taitavat ja myös ymmärtävät.

Monien muiden tapojen osalta viljelijät kuitenkin poikkeavat toisistaan. Toisella viljelijällä ei välttämättä arkipäivän tilanteessa nähdä lainkaan sellaista käyttäytymismallia, jota toinen harjoittaa vähän väliä.

Myös käyttäytymismallien ketjuttumisessa on eroja. Toisilla viljelijöillä esimerkiksi puintikäyttäytyminen on kokonainen ketju käyttäytymismalleja leikkuupuimurin käynnistämisestä sadon puimiseen pellolta ja varastoimiseen. Toisilla taas ketju etenee johonkin kohtaan ja pysähtyy siihen: esimerkiksi urakointipalvelua käyttäville viljelijöille on toivottavaa, että ne kylläkin tuottavat sadon, mutta eivät ryntää sitä puimaan, vaan pysähtyvät puimisen sijaan tarkkailemaan urakoijan työnjälkeä.

Vaikka käyttäytymisen pohja piilee viljelijöiden perimässä, hänen elämänsä varrella saamat kokemukset ja oppiminen muokkaavat usein todella paljon käyttäytymisen lopullista muotoa. Joskus voi käydä jopa niin, että jos ympäristö ei ole sopiva – sattuu esimerkiksi useampi peräkkäinen onneton kasvukausi, tai viljan hinta on huono pitkään – käyttäytymismalli ei ehkä pääse puhkeamaan esiin tai se jää vain laimeaksi. Näin viljelijä voi turhautua ja saattaa vaihtaa jopa aivan toiseen ammattiin.

Tästä seuraa monta asiaa. Ensinnäkin viljelijöiden työn korvaaminen ei aina ole kovin yksioikoinen tehtävä. On monesti vaikea hahmottaa, mikä merkitys viljelijöillä yhteiskunnalle on.

Onneksi sekä kuluttajan että viljelijän osa voi olla helpompikin: ei ehkä ole aina tarpeenkaan tietää kaikkia ongelmallisia yksityiskohtia siitä, miten osa ulkomaisesta ruuasta tuotetaan, jos ruokakoriin valitaan kotimaista, puhdasta ja laadukasta ruokaa. Silloin on hyvin todennäköistä, että vahvistetaan myös viljelijöiden osaa yhteiskunnassamme.

Ikuisesti nuori?

Aikuisten viljelijöiden käyttäytyminen on muodoltaan vakiintunutta. Monet käyttäytymismallit ovat järjestäytyneet kiinteiksi ketjuiksi. Siksi esimerkiksi aikuisen viljelijän käyttäytymisen muuttaminen koulutuksen keinoin olisi hankalampaa kuin nuoren.

Kaupunkilaisten käytös taas tuntuu jäävän aikuisenakin sellaiseksi, mikä on tyypillistä viljelijöille nuoruusiässä.

Viljelijäkin on lapsenomainen siinä, että se on yhä riippuvainen perheen, kuten vanhempiensa tai oman puolisonsa hoivasta. Viljelijä haluaa usein pysyä kotipesänsä lähellä, ja tervehtii läheisiään päivittäin lämpimästi. Viljelijöiden sosiaalistumiskausi onkin pitkittynyt ja jossain mielessä se ei pääty koskaan.

Ominaisuuksien yhdistelmiä on yhtä monia kuin on viljelijöitäkin. Jokainen viljelijä on ainutlaatuinen yksilö ja luonnon kannalta kuin aivan uusi keksintö. Siihen varmasti perustuu osa viljelijöiden viehätyksestä puolisoina, mutta toisaalta se tuo myös haasteen: viljelijöiden käyttäytymistä ei voi ymmärtää vain opettelemalla, miten esimerkiksi ihmiset normaalisti toimivat.

Yksittäisen viljelijän käyttäytymistä ei aina voi ymmärtää edes havainnoimalla, miten kaikki muut viljelijät toimivat. Vaikka viljelijän vanhempi tai kouluttaja olisi kohdannut tuhat samalla tavalla jossain tilanteessa toimivaa viljelijänalkua, aina tulee vastaan yksilö, joka toimiikin aivan toisin ja jolle samat neuvot eivät toimi tai voivat olla jopa haitaksi.

Kuhunkin viljelijään pitää siis aina kunnolla tutustua sen omassa ympäristössä.

 

Lähde: Tuire Kaimio, eläintenkouluttaja; hankikoira.fi

Kommentit

S.Lehtimäki

Tosi hyvä kirjoitus.Pitäisi julkaista Hesarissa.