Olet täällä

Kasvihuoneviljely - Integroitu torjunta

Integroitu torjunta eli IPM (Integrated Pest Management) on kasvinsuojelua, jossa yhdistellään erilaisia torjuntamenetelmiä harkitulla tavalla. IPM ei kuitenkaan ole vain erillisten torjuntakeinojen luettelo, vaan pikemminkin kasvinsuojelullisten menettelytapojen yhdistelmä. Jotta kasvintuottaja voisi sanoa todella käyttävänsä IPM:ää, siinä pitää olla mukana neljä peruselementtiä:

Suunnittele, estä ja ehkäise!

Suunnitelmallisuus ja ennakoiminen ovat integroidun torjunnan tukiranka. Vuosittain laaditaan kasvinsuojelusuunnitelma, johon voi aluksi listata kaksi tai kolme tärkeintä ongelmaa. Ratkaisuja mietitään yhdessä kaikkien niiden kanssa, jotka ovat yrityksessä kasvinsuojelun kanssa tekemisissä. Lisäneuvoja kysytään kasvinsuojelun asiantuntijoilta. Suunnitelma toteutetaan, toteutumista seurataan ja poikkeamat ja niiden syyt kirjataan. Vuoden lopussa tehdään johtopäätökset ratkaisujen toimivuudesta ja päätetään, mitä muutoksia suunnitelmaan tehdään jatkossa.

Yleisestä viljelyhygieniasta ja viljelytekniikasta huolehtimalla ehkäistään niin kasvitautien kuin tuholaistenkin leviäminen.

Tarkkaile ja tunnista!

Tarkkailemalla kasvintuhoojia osataan tehdä oikealla hetkellä päätökset torjunnasta. Tarkkailussa käytetään liima- ja feromoniansoja, houkutus- ja indikaattorikasveja sekä kasvustotarkkailua. Tunnistusvälineitä ovat luuppi ja opaskirjanen tai muu materiaali tuholaisista. Stereomikroskooppi on hyvä, joskin hintava lisäväline lajitason tunnistamiseen. Tarvitaan myös merkkauslappuja, -klemmareita tai -keppejä, joilla saastuneet paikat merkitään kaikkien huoneessa työskentelevien näkyville.

Tuholaisista on tunnettava niin vanhat kuin uudetkin lajit, ja myös niiden vioitukset on osattava tunnistaa. Uusien lajien tunnistamiseksi on luotava kontaktit asiantuntijoihin. Kaikista havainnoista pidetään kirjaa. Kasvinsuojeluvastaava erikoistuu tarkkailuun ja valjastaa vähitellen avukseen muutkin kasvuston kanssa päivittäin työskentelevät.

Käytä kynnysarvoja!

Tarkkailu mahdollistaa kynnysarvojen käytön. Kynnysarvojen perusteella viljelijä tietää, missä vaiheessa ryhtyä torjuntaan. Kynnysarvojen ideana on estää tuholaisten määrän nouseminen yli taloudellisen tuhon kynnyksen. Se on tuholaistiheys, jonka ylittyessä kasville aiheutunut vioitus tuottaa taloudellista tappiota. Torjunta on aloitettava ennen kuin taloudellisen tuhon kynnys ylittyy. Kun käytetään nopeasti vaikuttavia kemiallisia torjunta-aineita, torjunnan kynnysarvo on yleensä vain hieman alempi kuin taloudellisen tuhon kynnysarvo. Biologista torjuntaa käytettäessä torjunnan kynnysarvo on selvästi alempi kuin taloudellisen tuhon kynnysarvo, koska torjunnan teho näkyy vasta viiveellä.

Yhdistele harkitusti eri torjuntamenetelmiä!

Varsinaisista suoran torjunnan keinoista yhdistellään useimmiten kemiallista ja biologista torjuntaa. Petojen ja loisten käyttö kasvihuonevihanneksilla perustuu torjuntaeliöiden ja tuholaisten väliseen tasapainoon.  Torjuntaeliöt levitetään kasvustoon, jossa ne lisääntyvät tuholaisia saalistamalla ja säilyvät kasvustossa koko kasvukauden ajan, koska myös osa tuholaisista säilyy kasveilla. Hyönteisten ja punkkien taudinaiheuttajiin perustuvia mikrobiologisia valmisteita käytetään kasvinsuojeluaineiden tapaan, mutta ne eivät yleensä pysty nopeasti korjaamaan tuholaistilannetta toisin kuin kemikaalit. Kasvualustaan lisättäviä kasvitautien antagonistivalmisteita käytetään ennaltaehkäisevästi käsittelemällä kasvualusta mieluiten jo taimien istutuksen yhteydessä.

Muita suoran torjunnan menetelmiä ovat mekaaniset, fysikaaliset ja eräät viljelykselliset menetelmät sekä semiokemikaalit eli hajuaineet (mm. hyönteisten sukupuoliferomonit), jotka vaikuttavat kasvintuhoojien käyttäytymiseen. Lentävien tuholaisten massapyydystys liima-ansoilla on mekaanista torjuntaa. Fysikaalisina torjuntamenetelminä tuholaisten hävittämiseksi kasvihuoneesta voidaan käyttää viljelytaukojen aikana pakkasta ja korkeita lämpötiloja.
Viljelyksellisiä menetelmiä on monia, ja useimmilla niillä joko estetään tai hidastetaan tuholaisten pääsyä kasvihuoneeseen tai ehkäistään niiden lisääntymistä siellä. Viljelykselliset menetelmät ovat usein hyvin spesifisiä eli ne vaihtelevat viljelyskasvin ja tuholaisen mukaan.

Integroidun torjunnan hyödyt

Integroidun torjunnan neljä elementtiä yhdistetään toimivaksi kasvinsuojelujärjestelmäksi siten, että kasvinsuojeluaineiden ja muiden kasvinsuojelukeinojen käyttö pysyy tasolla, joka on taloudellisesti perusteltu eikä aiheuta turhia riskejä ihmisten terveydelle ja ympäristölle. Mitä enemmän kasvinsuojelussa hyödynnetään luonnon omiin mekanismeihin perustuvia torjuntakeinoja ja mitä suurempi osa viljelmän kasvintuhoojista hallitaan integroidusti, sitä korkeammalla integroinnin tasolla ollaan. Olennaista integroidulle torjunnalle on myös se, että kasvinsuojelun kustannukset suhteessa torjunnasta saatavaan hyötyyn tunnetaan ja otetaan huomioon.

Integroitu torjunta säästää kasveja, sillä ne eivät rasitu jatkuvista torjunta-ainekäsittelyistä. Samalla työskentelyolosuhteet paranevat. Tuotteiden markkinoinnissa integroidusta torjunnasta on hyötyä etenkin syötävillä kasveilla – suomalaiset kasvihuonevihanneksethan tunnetaan siitä, että niiden kasvinsuojelu hoidetaan pääosin biologisesti.

Itse kasvinsuojelun toimivuuden kannalta suurin integroidun torjunnan hyöty on se, että kasvintuhoojien resistenssi kehittyy vain hitaasti tai jopa estyy kokonaan. Integroitu torjunta pidentää kasvinsuojeluaineiden tehokasta käyttöikää. Siksi niiden käyttöä on syytä järkeistää myös kukkaviljelyssä, vaikka kukkia ei syötäviksi tuotetakaan.

Teksti: Irene Vänninen, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus

Samankaltaista sisältöä