24.01.19

KM: Suurenevat maatilat vaativat yhä enemmän työvoimaa – työntekijöiden johtaminen on taitolaji

Maatalousyrittäjän toimenkuva muuttuu hyvin erilaiseksi, kun hänestä tulee yksin- tai perheyrittäjän sijaan yritysjohtaja ja henkilöstöhallinnon ammattilainen. Ruskolla toimiva Heikkilän tila kertoo omista kokemuksistaan.

Maatalousyrittäjän toimenkuva muuttuu hyvin erilaiseksi, kun hänestä tulee yksin- tai perheyrittäjän sijaan yritysjohtaja ja henkilöstöhallinnon ammattilainen. Ruskolla toimiva Heikkilän tila kertoo omista kokemuksistaan.

Maataloudessa on menossa iso murros kohti yhä suurempia tiloja, Käytännön Maamies kirjoittaa. Tilojen kasvaessa töitä ei enää pystytä hoitamaan pelkästään yrittäjäperheen voimin, vaan maatiloille tulee lisää palkkatyövoimaa.

Maatalousyrittäjän toimenkuva muuttuu hyvin erilaiseksi, kun hänestä tulee yksin- tai perheyrittäjän sijaan yritysjohtaja ja henkilöstöhallinnon ammattilainen. Maitoyrittäjät ry tutustui marraskuussa henkilöstön johtamiseen edistyksellisellä varsinaissuomalaisella sikatilalla.

Ruskolaistilalla noin 20 palkattua työntekijää

Pohjoismaisittainkin suuri porsastuotantotila, Ruskolla toimiva Heikkilän tila, on merkittävä työllistäjä. Yrityksen vuosittain tuottamia reilua sataatuhatta porsasta hoitaa parikymmentä palkattua työntekijää.

Yrityksen viides sukupolvi, Timo Heikkilä ja Johanna Suokivi ovat työntekijöiden rekrytoinnin, henkilöstöhallinnon ja johtamisen ammattilaisia. Heillä on tilanteen mukaan 22–24 työntekijää, joiden motivaatio ja osaaminen on isäntäväen mukaan kaiken toiminnan perusta.

Timo Heikkilällä on vahva tausta sukutilan kehittämisessä ja johtamisessa, ja takana myös agronomiopinnot, ”ilman lopputyötä”, hän täsmentää. Sosionomi Suokiven tausta on sosiaalialalla, ja hän kertoo käyneensä aiemmassa työssään läpi monenlaisia ongelmatilanteita ja hankaluuksia. Näistä kokemuksista on nyt apua sikalan henkilöstöhallinnossa.

Tila on vuosikymmenten aikana kasvanut voimakkaasti. Suuruus tuo mukanaan omat haasteensa.

”Ongelmana on kasvava organisaatio, joka tuo toimintaan organisatorista jäykkyyttä”, Heikkilä sanoo.

Toinen työntekijöihin liittyvä tämän hetken ongelma on työvoiman muuttuminen ulkomaalaiseksi. Vielä viisi vuotta sitten sikalatyöntekijät olivat suomalaisia, mutta sikalan laajennuttua voimakkaasti työvoimaa tarvittiin lisää, eikä sopivia työntekijöitä enää löydy Suomesta.

Tavoitteena kustannustehokkuus

Heikkilän tilalla viimeiset 56 vuotta tuotantoeläiminä on ollut sikoja, ja viimeiset 20 vuotta tila on erikoistunut porsastuotantoon. Sikaloita ja sikatuotantoa on laajennettu voimakkaasti 1990-luvulta lähtien.

Vuodesta 2015 lähtien tilalla on ollut nykyinen eläinmäärä, joka on noin 3 600 emakkoa, 1 200 ensikkokasvatuspaikkaa ja 5 500 välikasvatuspaikkaa. Kerralla tilalla on noin 20 000 eläintä, ja vuodessa yritys tuottaa runsaat 100 000 porsasta.

Tavoitteena on olla Euroopan parhaan 5–10 prosentin joukossa porsastuotannon kustannustehokkuudessa, sekä tietää oma sijoitus tässä parhaimpien tilojen joukossa.

Biologista ja teknistä onnistumista seurataan monipuolisesti analysoiden, mikä tarkoittaa, että vertailu muihin ja kehityskohteiden hakeminen ovat tärkeä osa toimintaa.

Koulutetusta työntekijästä pidetään kiinni

Nykyisin sikalatyöntekijät tulevat Suomeen Itä-Euroopan maista, Heikkilään tällä hetkellä enimmäkseen Ukrainasta. He tulevat töihin ansaitakseen rahaa, eivät niinkään halusta hoitaa sikoja, Heikkilä kertoo.

Kun sikalaan tulee uusi ulkomaalainen työntekijä, hän tulee tyypillisesti ensin yhden vuoden työluvalla. Vuoden jälkeen tavallisesti seuraa neljän vuoden jatkopesti lupineen. Sen jälkeen työntekijä lähtee herkästi etsimään muita töitä.

”Haasteena on, miten saadaan nämä työntekijät pidettyä töissä. Me olemme kuitenkin kouluttaneet heitä siinä vaiheessa jo viisi vuotta”, Heikkilä sanoo.

Ongelman ratkaisuksi Heikkilä ja Suokivi ovat miettineet erilaisia keinoja. Heillä on työsuhdeasuntoja, he ovat järjestäneet työntekijöiden lapsille päivähoitopaikkoja ja sikalassa on myös laaja palkitsemis- ja bonusjärjestelmä.

Työntekijän vaihtuminen on työnantajalle kallista. Lattiatason työntekijän vaihtuminen maksaa arvioiden mukaan noin kuukauden palkan, työnjohtotason henkilön vaihtuminen 3–6 kuukauden palkan ja päällikkötason henkilön vaihtuminen vuoden palkan, Heikkilä luettelee.

Työntekijöiden vaihtuvuudesta omassa sikalassaan Heikkilä ja Suokivi eivät pysty sanomaan mitään lukuja, sillä vuosina 2014–2015 tehdyn laajennuksen jälkeen työntekijöitä on palkattu paljon lisää, eikä varsinaista vaihtuvuutta ole. Muutama työntekijä on jouduttu irtisanomaan erilaisten ongelmien vuoksi, mutta enemmistö työntekijöistä on ollut hyviä.

Irtisanomisiin on näissä tapauksissa löydetty selkeät perusteet. Aina se ei kuitenkaan ole helppoa, Suokivi sanoo.

Lue koko juttu huomenna ilmestyvästä Käytännön Maamiehestä.

Kommentit

Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja