27.09.12

Rehunsäilöntä

Hyvän säilörehun tuottamiseen kannattaa panostaa

Suomalaisen liha- ja lypsykarjatalouden kilpailukyky ja kannattavuus perustuvat hyvälaatuiseen säilörehuun. Suomessa on hyvä eläinaines ja korkea tuotostaso, mikä asettaa suuret vaatimukset eläinten ruokinnalle. Nurmen sisältämä energia ja valkuainen on saatava säilymään minimaalisin säilöntätappion. Mitä paremmin rehu on onnistuttu säilömään, sitä maistuvampaa , sulavampaa ja energiapitoisempaa se on. Säilörehun vaikutus eläinten hyvinvointiin ja tuottavuuteen on suorastaan ratkaiseva. Hyvälaatuinen rehu varmistaa myös maidon hyvän hygieenisen laadun ja maun. Huonolaatuisen rehun aiheuttamat maidon laatuvirheet lisäävät makuvirheitä tuoremaitotuotteisiin ja heikentävät juustojen laatua.

Meillä on vankka osaaminen ja pitkät perinteet säilörehun tuotannossa. Rehunsäilönnän perusteet kehitti A.I. Virtanen jo 1920-luvulla saaden AIV-happosäilöntämenetelmästään Nobel-palkinnon. A.I. Virtanen ymmärsi, että säilörehun oikea happamuus ja hapettomuus ovat ratkaisevat tekijät säilönnän onnistumiselle sekä korkealaatuiselle säilörehulle.

Valtaosa suomalaisesta säilörehusta (kuiva-ainepitoisuus alle 45%) tehdään AIV-säilöntämenetelmällä: muurahaishappo alentaa rehun pH:n nopeasti, hidastaa kasvien hengitystä vähentäen sokeritappiota sekä estää haitallisten mikrobien, hiivojen ja homeiden kasvun.

Biologinen säilöntä perustuu elävien maitohappobakteerien lisäämiseen rehuun. Homofermentatiiviset maitohappobakteerit muuttavat rehussa luontaisesti olevia sokereita maitohapoksi, mikä laskee rehun pH:n. Heterofermentatiiviset maitohappobakteerit puolestaan estävät hiivojen ja homeiden kasvun erityisesti siilon avaamisen jälkeen.

Heinän ja viljan säilöntä

Säilörehun lisäksi heinää säilötään perinteisesti kuivaamalla (ka yli 85 %) sekä myös tekemällä säilöheinää tai käsiteltyä heinää, kun heinän kuiva-ainepitoisuus on 45 % ka 85 % väillä. Kostean heinän säilyminen perustuu hapettomuuteen ja oikean säilöntäaineen valintaan.

Kostean viljan murskesäilöntä edullinen tapa tuottaa korkealaatuista rehua taloudellisesti. Myös kokojyväsäilöntä on vaihtoehto perinteiselle kuivausmenetelmälle.

Viljasta voidaan tehdä myös kokoviljasäilörehua, jolloin vilja korjataan kokonaisena kasvustona.

Seosrehujen ja liemirehujen säilöntä

Seosrehua valmistettaessa rehujakeet joutuvat kosketuksiin hapen kanssa, jolloin olosuhteet muodostuvat otollisiksi homeiden, hiivojen ja aerobisten bakteerien kasvulle. Aerobisten mikrobien kasvun seurauksena rehun pH, vesipitoisuus ja lämpötila nousevat. Samalla rehun ravintoarvo heikkenee. Seosrehun lämpenemistä voi estää lisäämällä rehunsäilöntäaineita rehuvaunuun.

Sikojen liemirehun säilönnässä käytetään myös happosäilöntäaineita, joilla voidaan säätää liemirehun happamuutta. Näin eläinten terveydelle haitallisten bakteerien kasvu ja liemirehun virhekäyminen estyvät.

Kommentit

Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja