Suomenkarjan ja suomenlampaiden esivanhempien elämä on ollut niukkaa jo tuhansia vuosia. Nälkää ne näkivät erityisesti keskiajalla. Muun muassa tämä selvisi Suomen laajimmassa arkeologisen aineiston isotooppianalyysissä. Luut ja hampaat paljastivat mitä kasveja eläimet ovat ravinnokseen käyttäneet.

Luihin kertyneet isotoopit, alkuaineiden erimassaiset versiot, kertoivat muun muassa sen, että eläinten ruokinta on todennäköisesti vaihdellut eri asuinpaikoilla ja eri vuosina tarjolla olevan rehun mukaan.

Akatemiatutkija Auli Bläuer Lukesta kertoo, että heinäsadon epäonnistuessa koko karja on joutunut tyytymään samaan ravintoon, kerppuihin ja naatteihin. Isotooppiarvoissa näkyy katovuosien nälkiintyminen ja siitä johtuva fysiologinen stressi. Kotieläimet ovat joutuneet kestämään äärimmäisen vaikeita olosuhteita erityisesti pitkän talven aikana keskiajalla. Eläinten koko pieneni keskiajalla.Tämä viittaa hyvin puutteelliseen ruokintaan. Vain kestävimmät selviytyivät,

Bläuerin mukaan tutkimus vahvistaa käsitystä maankäytön muutoksista aikojen kuluessa. Hiilen isotoopin arvot näytteissä laskivat esihistorialliselta ajalta keskiaikaan.Tämä viittaa muun muassa siihen, että metsän merkitys eläinten rehustuksessa lisääntyi. Metsäympäristössä kasvien hiilen isotoopin arvot jäävät tyypillisesti alhaisemmiksi kuin niityillä ja muilla avomailla kasvavilla ruohoilla ja pensailla. Väestön määrän kasvaessa eläinten ruokinta siis vaikeutui. Asutus tiivistyi, ja niittyjä tarvittiin yhä laidunnuksen sijasta enemmän muuhun viljelykäyttöön.

Varhaisten kotieläinten sitkeää geeniperimää on nykyisissä alkuperäisroduissamme, suomenlampaassa ja suomenkarjassa, jotka jatkavat varhaisimpien eläinpopulaatioiden sukua. Monet vanhoista alkuperäisroduistamme ja siten muinaisten suomalaisten kotieläinten geenit olivat vaarassa hävitä 1970- ja 1980-luvuilla, mutta nykyisin niitä vaalitaan Luken koordinoimassa Kansallisessa eläingeenivaraohjelmassa.

Tutkimus tehtiin Luonnonvarakeskuksen (Luke), Turun yliopiston Arkeologian oppiaineen, Helsingin yliopiston (HY) Luonnontieteellisen keskusmuseon ja Tukholman yliopiston Arkeologisen tutkimuslaboratorion yhteistyönä. Työhön kuului tähän mennessä laajin arkeologisen aineiston isotooppianalyysi, joka on tehty menneisyyden tutkimiseksi Suomessa.

Lähde: Luke