Suomessa ruista syödään eniten maailmassa, vuosittain yli 15 kiloa per henkilö. Rukiin on todettu alentavan riskiä sairastua sydän- ja verenkiertoelinten sairauksiin, tyypin II diabetekseen sekä joihinkin syöpiin. Rukiin kulutusta kannattaisi monestakin näkökulmasta lisätä edelleen.

Terveellisyytensä lisäksi ruis on myös kasvuympäristölleen sekä ilmastolle ”tervehdyttävä” viljelykasvi. Syysviljana ruis on satokasvi, joka lisää ympärivuotista kasvipeitteisyyttä.

Syyskasvina ruis on oraalla jo syksyllä ja yhteyttäminen ja oraiden lisäkasvu jatkuu kasvukauden loppuun asti eli niin kauan kuin vuorokauden keskilämpötila on vähintään +5 astetta. Keväällä säiden lämmettyä ruis aloittaa kasvun ja sitoo runsaasti hiiliyhdisteitä maaperään, kertoi Pro Ruis ry:n järjestämässä Ruiswebinaarissa kaupallinen johtaja Jaakko Laurinen Boreal Kasvinjalostus Oy:sta.

Ilmaston kannalta maaperän kasvipeitteisyyttä tulisikin lisätä juuri hiiliyhdisteiden sidonnan takia.

Ruiskasvusto vähentää merkittävästi ympäristöhaittoja lumettomina talvina, totesi Jaakko Laurinen. Lumipeitteen alla vihreä oraskasvusto ehkäisee ravinteiden ja maa-aineksen huuhtoutumaa, jos talvella lumipeite ohenee tai sulaa kokonaan pois, hän jatkoi.

Vahvan juuristonsa ansiosta ruis on kuivinakin kesinä kevätviljoja viljelyvarmempi viljakasvi ja se parantaa myös maaperän kuntoa. Jaakko Laurisen mukaan ruis on oiva kasvi viljelykierrossa. Itsekin viljelijänä toimiva Laurinen kannustaa ottamaan ruista viljelykiertoon, sillä muiden hyvien ominaisuuksiensa lisäksi sen viljely on myös taloudellisesti kannattavaa.

Täysjyväviljan ja -rukiin valitseminen ja lisääminen ruokavalioon on myös ympäristöteko, sillä viljaproteiinin tuottaminen kuormittaa ympäristöä vähemmän kuin eläinperäisen proteiinin. Täysjyväruis on hyvä proteiinin lähde kasvisvoittoisessa ruokavaliossa ja sillä voikin korvata hyvin eläinperäisen proteiinin.

Lähde: ePressi.com (Koko tiedote täällä.)