Veneen kiinnitys, telakointi, paloturvallisuus, karilleajojen välttäminen ja varkauksien esto vaativat veneilijältä merimiestaitoja. Veneily on vakava harrastus, jonka harrastusväline vakuutetaan venevakuutuksella. Vain pienet soutuveneet pienine perämoottoreineen kuuluvat kotivakuutuksen piiriin.

– Venevahingoista suurin osa on ilkivaltaa ja varkauksia sekä karilleajoja, kertoo Vakuutusyhtiöiden Venevahinkotoimikunnan sihteeri Heimo Jokinen.

Venevakuutusten perusteella korvattavat ilkivalta ja varkaudet vähenivät viime vuonna noin 1 200 tapaukseen. Yleensä niiden määrä vaihtelee 1200 – 1500 välillä. Jokinen arvelee, että sateinen kesä vähensi veneilyä ja kaunisti tilastoja. Karille ajetaan vuosittain lähes 2000 kertaa, mutta viime vuoden sadekesä ja korkea vedenpinta pienensivät karilleajojen määrää.

Venevahinkotoimikunta on tehnyt useita ohjelehtisiä veneilijöille. Lisätietoa löytyy myös internetistä osoitteesta www.venevahinko.fi. Jokinen muistuttaa veneilijöitä erityisesti moottorin sarjanumeron talteenotosta. – Varastettuja moottoreita löytyy, mutta kukaan ei tiedä kenelle ne kuuluvat.

Kapteeni vastaa veneestään

Jokinen painottaa, että telakoinninkin aikana veneen omistaja vastaa veneestään. Telakointipaikka kannattaa valita huolella. Telakointipaikan poistumistiet, valaistus, porttien lukitukset ja ajoteiden puomittamiset sekä myös yleinen siisteys on syytä tarkistaa. Telakalla ei saisi olla polttoaineita tai kaasuja, jotka aiheuttavat palovaaraa. Myös muiden veneilijöiden veneiden tulisi olla paloturvallisia.

– Vene pitää peittää niin, että se ei homehdu telakoinnin aikana. Veneen tulee myös olla oikein tuettu, jotta se kestää tuulen ja lumen aiheuttaman rasituksen, Jokinen luettelee. Irrotettavat laitteet, kuten radiot ja tietokoneet, kannattaa ruuvata irti veneestä telakoinnin ajaksi.

Telakointi vaatii huolellisuutta, mutta myös kiikkerän veneen kuljettamisessa on aina omat riskinsä. Venevahinkotoimikunta on muun muassa teettänyt tarroja veneiden oikeisiin nostokohtiin laitettaviksi.

Veneen paloturvallisuus vaatii jääkaapin, lieden ja muiden nestekaasulaitteiden letkujen tarkastamista, moottorin tulee olla siisti ja sen tuuletuksen tulee toimia. Tulenkäsittelyssä veneessä on oltava erityisen huolellinen ja sammutuspeitteet ja jauhesammutin kuuluvat jokaisen veneen vakiovarustukseen.

Moottorien varkauksien varalle on kehitetty erilaisia venelukkoja. Myös veneen kiinnitys laituriin on tehtävä huolella. – Paljon on viisastuttu ja opittu, sanoo Jokinen.

Liikenne- ja viestintäministeriö valmistelee veneilyturvallisuuskorttia, mutta Jokista hanke ei oikein vakuuta. – Esimerkiksi kuolontapauksista yli 90 prosenttia sattuu humalapäissä soutuveneellä. Jokinen uskoo ennemminkin vakuutusyhtiöiden bonus-järjestelmään, joka kannustaa veneen kapteeneja ottamaan vastuun veneestään.

Jokinen kehuu erityisesti veneilyseurojen työtä, sillä niissä opitaan oikea asenne veneilyyn.

Veneilyseuroissa oikea asenne

Lahden Purjehdusseuran venekatsastaja Pertti Kukkonen kertoo, että purjehdusseuran jäsenten veneet katsastetaan vuosittain. Lisäksi purjehdusseuran jäsenet, jotka omistavat venepaikan, vartioivat kukin vuorollaan kotilaituria. Veneitä ei esimerkiksi lukita, jotta tulipalon sattuessa vartiovuorossa oleva pääsee siirtämään muut veneet kauemmaksi.

Kukkonen katsastaa vuosittain veneiden purjehduskelpoisuuden, köysistön, pelastusrenkaan, sammuttimen, hätämerkinantovälineet, kulkuvalot ja silmäilee muun muassa keittimen turvallisuuden. Hän on katsastanut 18 vuoden ajan noin 40 venettä vuosittain, joten homma sujuu jo melkoisella rutiinilla. Viiden vuoden välein seuran veneille tehdään perusteellisempi tarkastus.

Lähivakuutuksen vahinkotarkastaja Juha Tirronen muistuttaa veneilijöitä, että veneen vakuutusarvo kannattaa pitää ajan tasalla. – Venevahingot korvataan aina käyvän arvon mukaan, maksimissaan kuitenkin vakuutusarvosta, hän painottaa.

---

Teksti: Katri Klinga