Uusin tieto maan muruista ja murukestävyydestä on nyt koottu uuteen raporttiin Murukestävyys maan kasvukunnon mittarina, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin tiedotteessa kerrotaan.

Ruralia-Instituutin julkaisemassa raportissa käydään läpi tieteellistä kirjallisuutta murukestävyyteen vaikuttavista tekijöistä, murukestävyyden vaikutuksista maan kasvukuntoon sekä murukestävyyden mittausmenetelmistä.

Lisäksi tarkastellaan OSMO-hankkeessa tehdyn tilatutkimuksen tuloksia, joita kerättiin vuosilta 2016–2018 ja 24 koelohkolta. Lohkot edustivat erilaisia peltomaita eri puolilta Suomea.

Tulosten avulla verrattiin sitä, kuinka hyvin eri tyyppiset maan murukestävyyden määritysmenetelmät vastaavat toisiaan ja mistä eri tekijöistä tulokset riippuvat. Murukestävyyteen vaikuttaa mm. savipitoisuus ja karkeilla kivennäismailla ensisijaisesti lisätyn eloperäisen aineksen määrä.

Mu­rut eh­käi­se­vät eroo­sio­ta

Hyvä murukestävyys edistää mikrobitoimintaa, ylläpitää kaasunvaihtoa ja vesitaloutta, sitoo hiiltä sekä auttaa kasveja kasvamaan vaihtelevissa olosuhteissa.

Kun murut ovat kestäviä, sietävät hyvin vettä eivätkä liety, pysyy maan rakenne vakaana ja huokoisena, jolloin vesi imeytyy maahan kunnolla. Tämä ehkäisee eroosiota. Hyvä murukestävyys estää myös hienoaineksen karkaamista pelloilta vesiin.

Vil­je­ly­tek­niik­ka mu­rus­tu­mis­ta suo­si­vak­si

Murukestävyyden muodostumiseen vaikuttavat eloperäinen aines, kasvien juuret, sienirihmastot ja mikrobien eritteet, jotka yhdessä muodostavat pesusienimäisen rakenteen - huokoisen maamurun - savesta, hiesusta ja hiedasta.

Hyvällä viljelytekniikalla murukestävyyden muodostumista voidaan ylläpitää ja edistää. Tällöin huomioidaan maan kemiallinen tila (kalkitus, ravinnesuhteet), fysikaalinen tila (kuivatus, muokkaus) ja biologinen tila (juuristot, maaperäeliöt, maahan lisätty eloperäinen aines).

Maan murukestävyyden hoitomenetelmiä valittaessa tulee tarkastella koko viljelyjärjestelmää.

Mu­ru­kes­tä­vyys on hyvä kas­vu­kun­non mit­ta­ri

Koska murukestävyys riippuu samoista tekijöistä kuin koko maan kasvukunto (mm. happamuus ja ravinnesuhteet, rakenne, juuriston aktiivisuus, eloperäisen aineen lisäys, mikrobiaktiivisuus ja vesitalous), se on hyvä seurantamittari maan kasvukunnon muutoksille.

Viljelijä- ja neuvojakäytössä tähän murukestävyyden seurantaan sopii parhaiten kuoppalevymenetelmä, jossa arvioidaan 20–40 murun kestävyyttä. Murujen kestävyyttä voidaan mitata kastelemalla muruja ja seuraamalla, kuinka suuri osuus niistä säilyy ehjänä ja kuinka moni hajoaa osittain tai kokonaan.

Riittävän määrän muruja tulisi olla vettä kestäviä, jotta maan kasvukunto olisi hyvä. Riittävä määrä riippuu maalajista. Menetelmän avulla voidaan seurata lohkojen välisiä eroja ja kehitystä eri vuosina.

Lisätutkimusta tarvitaan

Murukestävyyden luotettava arviointi käytännön viljelmillä kaipaisi kuitenkin edelleen menetelmäkehitystä.

Lisätutkimusta tarvitaan myös muun muassa eri kasvilajien ja maanparannusaineiden vaikutuksista maan murustumiseen sekä tilatasolle vielä paremmin soveltuvista murukestävyyden seurannan menetelmistä.

Lähde: Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti